SankariSetteri nro 2

Kanelin Key To Top

 Urhokas setterimiehemme Luca (Kanelin Key To Top)
lienee käsittänyt nimensä hyvin kirjaimellisesti.
“Avainpoikamme” on nimittäin aina ollut äärimmäisen näppärä avaamaan lukkoja, ovia ja hakoja. Milloin se on karannut omille reissuilleen tuuletusikkunasta, milloin koirapuiston portista. Viime talvena sen availutaipumuksesta oli kuitenkin ensi kertaa todellista hyötyä, kun Luca pelasti 10-viikkoisen pikkuveljensä hengen.

Kolme setteriuroksen laumamme sai viime vuoden lokakuussa vahvistuksen, kun meille muutti pienen pieni setteripoika, Balou. Balou on nuorimman setterini Lucan puoliveli, ja kaksikko olikin varsinainen tiimi heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Veljekset eivät olleet erossa hetkeäkään: ne nukkuivat, leikkivät, söivät ja lenkkeilivät yhdessä.                      

Marraskuun alussa, kun Balou oli kymmenen viikon ikäinen lähdimme viikonlopun mökki- ja näyttelyreissulle Seinäjoelle. Minun ja matkaseuraksi lupautuneen äitini mukana oli 4 aikuista setteriä sekä pikku-Balou. Paluumatkalla ajelimme Seinäjoelta poikkeuksellisesti kohti Jyväskylää, kun jossain vaiheessa matkaa ajattelin koukata sivutielle pentua pissattamaan. Ajoin metsätietä pitkin syvälle metsän siimekseen ja pysäytin auton. Koska auton ulkolämpömittari näytti –18*c, ajattelin hoitaa pissatauon mahdollisimman ripeästi. Kiskaisin takapenkiltä ohuen takin päälleni, nappasin pennun syliini ja sukelsimme ulos pakkaseen. Avaimet jätin virtalukkoon. Kahlasimme hankeen ja pentua alkoi etsiä pissapaikkaa. Hetken päästä äitinikin päätti tulla autosta ulos, mutta avaimia hänkään ei huomannut ottaa. Saman tien sen jälkeen, kun äitini paiskasi oven kiinni, kuului auton ovista tuttu keskuslukituksen naksahdus. Hämmästykseksemme huomasimme, että kaikki ovet olivat lukossa                     .

Aluksi tilanne tuntui jopa huvittavalta, mutta kun tajusimme, ettei autoon tosiaan pääse sisään millään ilveellä, alkoi iskeä paniikki. 15 minuutin sisällä kylmyys oli lävistänyt koko vartaloni, mutta oma jäätyminen oli pienin huoli. Sylissäni oleva pentu tärisi jo aivan holtittomasti. Pienen setterinalun kun noin kova pakkanen lävistää aika nopeasti. Kierrettyämme autoa epätoivoisina oli soitettava hätänumeroon. Ainoa ongelma oli, ettemme oikeastaan itsekään tienneet, missä olimme. Lisäksi olimme keskellä metsää, olinhan ajanut aika pitkälle metsän siimekseen.                            

Hätäkeskuksen päivystäjä yritti saada sijaintiamme selville kyselemällä lähitienoon maamerkkejä. Äitini muisti nähneensä matkalla autosta muutamia tiekylttejä, joiden mukaan päivystäjä selvitteli olinpaikkaamme. Lopulta meille ilmoitettiin, että lähimmältä paikkakunnalta, Karstulasta lähtisi pelastuslaitos apuun. Minä kyyhötin auton renkaan vieressä kauttaaltaan tärisevä pentu takkini ja paitani sisällä ihoani vasten. Oma ruumiinlämpönikin oli ehtinyt laskea jo varsin alas, mutta suurin huolenaihe oli se, selviäisikö pieni pentu pakkasessa siihen asti kunnes pelastuslaitos olisi paikalla.

Oltuamme ulkona jo yli puoli tuntia metsätiellä näkyi valtava paloauto. Autosta purkautui ulos 13 palomiestä. Tämä savusukellusvarusteisiin sonnustautunut joukkio kiersi autoa epätoivoisen näköisenä. Uusiin autoihin murtautuminen kun on kuulemma todella hankalaa. Palomiehet yrittivät saada auton ovia auki 20 minuutin ajan, turhaan. Koirat makasivat autossa tyytyväisinä, ikkunat huurussa. Avaimet pysyivät virtalukossa ja ovet säpissä. Paitani alla oleva pentu oli mennyt jo aivan löysäksi, ja sen hengitys kävi raskaaksi. Olin aivan varma, ettei se selviäisi tästä pakkasesta.  

Ahkeran ähellyksen jälkeen palomiehet olivat saaneet takaikkunaa sentin verran hivutettua auki ja työkalujen puutteessa tunkivat ikkunasta sisälle puolentoista metrin pituista sahaa, jolla yrittivät saada oven lukkoa auki. Nelivuotias setterimies Luca oli maannut koko ajan takapenkillä palomiesten puuhastelusta huolimatta, mutta kun saha lähestyi uhkaavasti Lucan takapuolta, se vääntäytyi ylös. Se katseli vähän aikaa huuruisen ikkunan läpi palomiesjoukkion toimintaa ja siniseksi muuttuvaa emäntäänsä ja teki ratkaisevan liikkeen. Luca perääntyi ihmeissään etupenkkien väliin ja samalla painoi tassullaan keskikonsolissa olevaa avain-nappulaa, josta keskuslukituksen saa pois päältä! Lukot ponnahtivat ylös ja tarkkaavainen palomies riuhtaisi heti etuoven auki. Karstulan pelastuslaitoksen miehet yltyivät korvia huumaaviin ilohuutoihin ja Luca katsoi koko porukkaa hölmistyneenä. Salaman nopeasti syöksyin autoon lämmittelemään pennun pientä kroppaa lämpöpuhaltimien edessä. Luca röyhisteli rintaansa, kun palomiehet kehuivat sitä.                     
Vartissa pentu oli lämmennyt, mutta vielä useiden tuntien ajan se tärisi ja oli voimaton. Pitkään pelkäsin sen vilustuneen, se kun olisi saattanut olla noin pienelle pennulle kohtalokasta. Onneksi pikkuinen kuitenkin jaksoi taistella kylmettymisen yli. Luca ei tainnut edes ymmärtää, miten kriittisellä hetkellä se oli auton ovet aukaissut. Kymmenenkin minuuttia pidempään pakkasessa, ja tilanne saattaisi olla toinen.

Tällä hetkellä Balou on jopa Lucaa suurempi setterinhonkkeli, joka ei jätä isoveljeään rauhaan hetkeksikään. Korvissa roikkuminen on kai omanlaisensa kiitos Lucalle, joka pelasti pikkumiehen hengen viime talvena.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   Vilja Vehkaoja