Setterin kanssa näyttelyyn!
Monella tuntuu olevan suhteellisen korkea kynnys lähteä irlanninsetterinsä kanssa näyttelyihin. Syitä tähän löytyy useampia, mm. ei tiedetä miten näyttelyyn ilmoittaudutaan, ei ole autoa jolla sinne pääsisi, on liian kallista, ei tiedetä mitä siellä pitää tehdä/osata, ei osaa kunnostaa turkkia, pelkää, että koira ei osaa käyttäytyä jne. Seuraavassa yritän hieman valaista asiaa käymällä läpi ilmoittautumiseen liittyviä asioita, mukaan tarvittavia tavaroita sekä yleistä asiaa näyttelyn kulusta ja säännöistä.
Näyttelyistä
Näyttelyitä on pääasiassa neljänlaisia, joista suurimpia ovat kansainväliset kaikkien rotujen näyttelyt ja pienimpiä ryhmä- ja erikoisnäyttelyt. Erikoisnäyttelyt ovat vain tietyille rodulle (esim. briardi) tai roturyhmälle järjestettäviä näyttelyitä tai roturyhmälle (esim. setterit ja pointterit) järjestettäviä näyttelyitä (irlanninsettereillä vain yksi, virallinen erikoisnäyttely vuodessa ja sen järjestää Kanakoirakerho).
Ryhmänäyttely puolestaan järjestetään yleensä kahdelle roturyhmälle kerrallaan (roturyhmiä on yhteensä 10), esim. 1 (lammas- ja karjakoirat) ja joku muu ryhmä (esim. 3, terrierit). Irlanninsetterit kuuluvat ryhmään 7 ja useimmat ryhmänäyttelymme ovat olleet ryhmille osa 5, osa 6 ja 7 (eli vain ryhmistä 5 ja 6 arvostellaan vain osa näihin ryhmiin kuuluvista roduista). Kansalliset ja kansainväliset näyttelyt ovat aina kaikille roduille ja useinmiten ovat ns. jaettuja kaksipäiväisiä näyttelyitä, jolloin puolet kymmenestä roturyhmästä ovat toisena ja puolet toisena päivänä. Nämä kaikki tiedot selviävät Koiramme-lehdestä kyseisen näyttelyn kohdalta.
Lisäksi järjestetään epävirallisia näyttelyitä (erilaiset Open Show't ja Club Show't) jotka eroavat virallisista näyttelyistä ainakin sertifikaatin suhteen. Näissä epävirallisissa näyttelyissä ei voida jakaa muotovalion arvoon oikeuttavaa sertifikaattia. Yhdistyksemme järjestämät näyttelyt ovat näitä epävirallisia näyttelyitä. Tavallisesti näissä yhdistyksemme yhden rodun tai muutaman rodun tapahtumissa näkee paljon koiria ja rodusta saa hyvän läpileikkauksen. Tuomarit ovat rotua harrastavia spesialisteja, joilla on rodun viralliset oikeudet. Myös palkintoihin satsataan erityisesti Club Showssamme yleensä huomattavasti enemmän kuin virallisissa näyttelyissä.
Ilmoittautuminen
Ensin kaivetaan esiin viimeisin Koiramme-lehti, josta selviää lähiaikoina järjestettävät näyttelyt tuomariluetteloineen. Kun ollaan menossa koiran kanssa sen elämän ensimmäiseen näyttelyyn, kannattaa aluksi yleensä valita jokin pienempi näyttely eikä rynnätä suoraa johonkin suureen Messukeskuksen kansainväliseen sisänäyttelyyn, jossa on hirveä tungos, usein liukas lattia ja paljon melua. Kun sopiva, irlanninsettereille tarkoitettu näyttely löytyy, otetaan esiin Kennelliiton ilmoittautumiskaavake (niitä voi tilata Kennelliitosta, puh. nro löytyy Koiramme-lehdestä. Myös internetistä Kennelliiton sivuilta löydät ko kaavakkeen tai näyttelyn PM:stä (näyttelystä kertova esite). Kaavaketta voit kysellä myös muilta koiraihmisiltä. Täytä kaavake huolellisesti. Vastaukset eri kohtiin löydät suurimmaksi osaksi koirasi rekisteripaperista. Kun olet täyttänyt kaavakkeen, katso Koiramme-lehdestä kyseisen näyttelyn kohdalta vielä ilmoittautumismaksun suuruus (huom! Hinta usein riippuu luokasta, johon koira osallistuu), tilinumero jonne maksu suoritetaan sekä osoite, jonne ilmoittautuminen lähetetään. Muista liittää ilmoittautumiskaavakkeen mukaan kopio viimeistään viimeisenä ilmoittautumispäivänä suoritetusta maksusta tai muuten ilmoittautumisesi voidaan hylätä. Maksukuittiin on hyvä myös merkitä mitä koiraa maksu koskee (nimi tai rek. nro), koiran rotu ja omistajan nimi. Tärkeää on myös muistaa, että useimpiin näyttelyihin pitää ilmoittautua jo vähintään kuukautta ennen kyseistä näyttelyä, joihinkin jopa aikaisemminkin, joten kannattaa ruveta jo ajoissa katselemaan sopivia näyttelyitä. Moniin näyttelyihin voi nykyään ilmoittautua vähän halvemmalla, jos sen tekee normaalia aikaisemmin (kts. porrastetut ilm. maksut Koiramme-lehden näyttelyä koskevista tiedoista). Niistä on aina erikseen maininta näyttelyn kohdalla.
Mitä mukaan näyttelyyn?
Näyttelyyn tarvitaan mukaan koiran rekisterikirja, rokotustodistukset (koiralla tulee olla voimassaolevat penikkatauti- ja rabies-rokotukset, kts. Koiramme-lehdestä Suomessa voimassa olevat rokotusmääräykset), kestävä panta ja talutin sekä erikseen ohuempi näyttelytalutin (kehään menoa varten), juomakuppi ja makuualusta koiralle sekä turkinkunnostusvälineitä.
Ota mukaasi myös numerolappu ja ajo-ohje näyttelypaikalle, jotka saat postissa n. viikko ennen näyttelyä sekä hakaneula numerolapun kiinnittämistä varten. Mukaan voi ottaa myös eväitä itselleen tai ainakin rahaa että voi ostaa näyttelypaikalla jotain purtavaa; yleensä näyttelyreissuilla tulee hirveä nälkä (ainakin minulle)! Näyttelypaikalta voi ostaa myös näyttelyluettelon, josta selviää kehien aikataulut, ilmoitetut koirat, tuomarit yms. Luettelon hinta on n.20-50 mk, riippuen näyttelystä, luettelon paksuudesta jne. Kaikilla näyttelypaikoilla ei ole penkkejä tai muita istuimia ja jos ei halua seisoskella koko aikaa, kannattaa mukaan ottaa vaikka retkijakkara. Ulkonäyttelyn kyseessä ollessa myös sateenvarjo kannattaa ottaa mukaan... Suomen kesät kun tiedetään!
Saapuminen näyttelyyn
Matkaan kannattaa varata riittävästi aikaa ja näyttelypaikalla tulisi olla vähintään tunti ennen varsinaisen arvostelun alkua. Ensin koiran kanssa mennään rokotusten tarkistukseen (kaikille pakollinen), jonka yhteydessä on eläinlääkärin tarkistus, joka suoritetaan pistokokein. Tässä kohdassa jaetaan myös kakkapusseja, joita kannattaa ottaa mukaan ja kerätä sitten koirasi jätökset niihin ja toimittaa ne asianmukaisiin paikkoihin. Koiran mukana pääsee sisään yksi henkilö ilmaiseksi, muiden on maksetttava normaali pääsymaksu. Tämän jälkeen etsitään kehä, jossa oma rotusi arvostellaan ( se selviää kysymällä tai luettelosta) ja tarkastetaan, missä vaiheessa kehä on meneillään (voivat olla etuajassa tai jäljessä!). Sitten aletaan kunnostaa koiraa kehään menoa varten. Koiran omistaja on itse vastuussa koiransa ehtimisestä kehään, joten kannattaa pitää tarkasti huolta, ettei lähde harhailemaan kehältä mihinkään kauemmas ja myöhästy tämän vuoksi arvostelusta. Kehäsihteerit kyllä huutelevat kehästä aina vuorossa olevien koirien numeroita ja heiltä voi muutenkin kysellä neuvoja jos jokin asia on epäselvä. Tuomaria ei saa häiritä kesken arvostelun eikä hänelle saa puhua muutoin kuin jos hän kysyy jotain.
Näyttelyn kulku
Koirat arvostellaan kehissä ruoduittain numerojärjestyksessä siten, että ensin ovat vuorossa pennut, sitten urokset ja sitten nartut. Viimeisenä arvostellaan mahdolliset kasvattaja- ja jälkeläisluokat, mutta en nyt puutu niihin tässä tarkemmin.
Urokset ja nartut kilpailevat eri luokissa muuten, paitsi valittaessa rodun parasta, jolloin urosten voittaja ja narttujen voittaja kilpailevat keskenään paremmuudesta.
Luokat joihin koiria ilmoitetaan, ovat pentuluokka (7-9 kk), junioriluokka (9-15 kk), nuorten luokka (15-24 kk), avoin luokka (2-7 v), käyttöluokka (15 kk ja sitä vanhemmille koirille, joilla on vaadittava tulos rodunomaisesta käyttökokeesta) ja avoin luokka, yli 7 vuotiaat.
Koirat menevät kehään luokittain eli ensin pentuluokan urokset, joille tuomari antaa kirjallisen arvostelun ja laittaa paremmuusjärjestykseen. Paras saa punaisen nauhan, toiseksi paras sinisen nauhan, kolmas keltaisen, neljäs tummanvihreän ja viides vaaleanvihreän nauhan. Jos pentuja on enemmän kuin viisi, loput jäävät sijoittamatta. Tuomari voi myös halutessaan antaa pennuille lisäksi kunniapalkinnon (lila nauha). Ainoastaan ensimmäiseksi sijoittunut pentu voi päästä jatkoon. Jos se ei saa lilaa nauhaa, se ei pääse enää kilpailemaan jatkosta ja omistaja voi hakea kehäsihteeriltä pennun saaman arvostelun. Jos se taas saa lilan nauhan, se kilpailee vielä parasta narttupentua vastaan rotunsa parhaan pennun tittelistä.
Narttupennut arvostellaan tietenkin samoin kuin urokset ja tämän jälkeen tuomari valitsee näistä kahdesta parhaan eli ROP-pennun ja vastakkaisen sukupuolen parhaan eli VSP-pennun. Kun ROP-pentu on valittu, alkaa "virallinen" osuus. Pentuluokat kun ovat epävirallisia, lähinnä pentujen näyttelytilanteeseen totuttamista varten järjestettäviä luokkia eivätkä pennut kilpaile aikuisten kanssa koko rodun parhaan tittelistä. Eikä pienistä pennuista voi vielä ihan varmaksi edes sanoa, millaisia niistä tulee sitten isona!
Aikuisten luokissa (JUN, NUO, AVO, KÄY ja VET) koirat saavat ensin laatuarvostelun eli tuomari arvioi, kuinka hyvä kyseinen koira on rotumääritelmään verrattuna. Erinomainen yksilö saa 1. palkinnon (punainen nauha), erittäin hyvä, mutta peniä puutteita omaava yksilö saa 2. palkinnon (sininen nauha) ja hyvä, enemmän puutteita kuin hyviä puolia omaava yksilö saa 3. palkinnon (keltainen nauha).
Jos koirassa on rotumääritelmän vastaisia, ns. nollaavia virheitä (esim. puuttuu useita hampaita, yrittää purra tuomaria tms.) , saa se harmaan nauhan. Jos taas tuomari ei pysty kaikilta osin arvostelemaan koiraa (esim. jos koira ontuu, ei suostu seisomaan, ei suostu liikkumaan ravaamalla tms.), voi koira saada EVA:n (=ei voida kaikilta osin arvostella) eli ruskean nauhan. Näistä jatkoon pääsevät vain punaisen nauhan saaneet koirat, muut voivat hakea koiran arvostelun kehäsihteeriltä ja ovat vapaita vaikka poistumaan näyttelystä niin halutessaan.
Tuomari arvostelee siis aina yhden luokan kerrallaan, asettaa koirat paremmuusjärjestykseen ja siirtyy seuraavaan luokkaan jne. Kun sitten luokan punaisen nauhan saaneet koirat on asetettu paremmuusjärjestykseen, ne saavat taas sijoitustaan osoittavat nauhat; voittaja saa punaisen nauhan, toiseksi tullut sinisen, kolmas keltaisen, neljäs tummanvihreän ja viides vaaleanvihreän nauhan (useampia ei sijoiteta). Halutessaan tuomari voi nyt antaa sijoittuneille koirille SA:n eli vaaleanpunaisen nauhan, joka tarkoittaa sitä, että nauhan saanut koira on tuomarin mielestä niin laadukas, että se on sertifikaatin (SERT) arvoinen (eli toisin sanoen muotovalion arvoinen!). Junioriluokissa tuomari voi myös antaa KP:n (=kunniapalkinto) eli lilan nauhan, jos koira tuomari mielestä on erittäin lupaava, mutta vielä liian pentumainen saadakseen SA:n. Vain kaikkein laadukkaimmat yksilöt pystyvät tähän ja omistajan tulisikin olla tyytyväinen myös pelkkään punaiseen nauhaan, sillä onhan sellainen koira rotunsa erinomainen edustaja!
Jatkoon pääsevät kaikki ne, jotka saavat tuon vaaleanpunaisen nauhan, muut voivat hakea arvostelunsa ja ovat vapaita lähtemään (paitsi jos koiran kasvattaja haluaa kyseisen koiran jäävän hänen kasvattaja- tai jälkeläisryhmäänsä).
Kun uroksista (tai nartuista) on
kaikki luokat arvosteltu, kehään palaavat vielä SA:n saaneet koirat
kilpailemaan paras uros (= PU) ja paras narttu- (= PN) sijoituksista, joissa
jälleen viisi parasta sijoitetaan paremmuusjärjestykseen (saavat taas
sijoitustaan osoittavat nauhat). Parhaalle jaetaan SERT (muotovalioon
irlanninsetteri tarvitsee vähintään 3 x SERT kolmelta eri tuomarilta.
Voidakseen ottaa vastaan kolmannen sertinsä irlanninsetterin tulee olla
vähintään 2-vuotias. Lisäksi irlanninsetteriltä vaaditaan 2 x AVO 2 tai 1
X AVO 1 rodunomaisesta käyttökokeesta). Mikäli parhaalla koiralla on jo
sertit täynnä (ne kolme sertiä tai paras ei saa ottaa vielä nuoren
ikänsä vuoksi vastaan sitä kolmatta) tai se on jo valio, siirtyy SERT
luokan kakkoselle tai edelleen kolmoselle jne. Jos kaikilla SA:n saaneilla on
sertit täynnä, voi SERT jäädä kokonaan jakamatta.
Kansainvälisissä näyttelyissä on mahdollista saada CACIB (= kansainvälisen muotovalion arvoon oikeuttava sertifikaatti), jonka tuomari voi halutessaan jakaa parhaalle urokselle ja nartulle, mutta voi jättää CACIB:n myös halutessaan jakamatta. Vara-CACIB jaetaan PU- ja PN-luokissa toiseksi sijoittuneille koirille siltä varalta, että jos voittanut koira on jo kansainvälinen valio ja se ei enää voi ottaa CACIB:ia vastaan, se siirtyy sitten automaattisesti vara-CACIB:n saaneelle koiralle.
Kun paras uros ja paras narttu on valittu, kilpailevat ne sen jälkeen keskenään ROP- ja VSP-tittelistä. ROP-koira (punakeltainen nauha) jatkaa aikanaan ryhmäkilpailuihin edustamaan irlanninsetteriä ja VSP-koira (valkovihreä nauha) on vapaa lähtemään (ellei kuulu kasvattaja- tai jälkeläisluokkiin).
Näyttelytoimikunta on velvoitettu antamaan esinepalkinnot pentu-, jälkeläis- ja kasvattajaluokan KP:sta, SERTifikaatista sekä ROP- ja VSP-arvoista. Palkinnot saa näyttelyarvostelua näyttämällä palkintotoimistosta. Muista noutaa palkintosi näyttelypäivänä, niitä ei yleensä lähetetä postitse jälkikäteen !!
Kuulostaako sekavalta? Muut rodun harrastajat neuvovat mielellään ja erityisesti kehäsihteerit ovat näyttelyssä sitä varten, että heiltä voi aina kysyä. Systeemi ei loppujen lopuksi ole niin sekava kun miltä se kuulostaa...
Juttu soveltaen lainattu Mariia Tourosen tekstistä Briardin kanssa näyttelyyn, julkaistu briardissa 1/00