Eija Jormakka
Terveiset jalostusneuvojien jatkokurssilta
Kennelliiton jalostusosasto järjesti helmikuun alussa jalostusneuvojien jatkokurssin, joka pidettiin tänä vuonna Espoossa, hotelli Siikarannassa.
Erilaisten pikkupennuilla ilmenevien häiriöiden syitä ja mahdollista periytyvyyttä mietitään niin kasvattajien kuin eri yhdistysten jalostusneuvojien keskuudessa. Kurssin tarkoituksena olikin antaa konkreettista tietoa ja vastauksia em. kysymyksiin. Kahden päivän aikana eri alojen asiantuntijat kertoivat osallistujille sekä ulkoisten tekijöiden että geenien vaikutuksesta alkion ja sikiön kehitykseen.
Lauantaina keskityttiin tiineyden ensimmäisiin päiviin ja eri elinjärjestelmien kehitykseen hyvin yksityiskohtaisesti. Jossain vaiheessa mietinkin, että tarvitseeko kasvattaja/jalostusneuvoja kaikkea tätä tietoa, kunnes luennoitsija Kirsi Sainio totesi "Jotta kehitystä ja etenkin siinä tapahtuvia virheitä voitaisiin ymmärtää, täytyy yksilön ja eri elinjärjestelmien kehitysanatomia pääpiirteissään tuntea. Toisin sanoen, epänormaali voidaan erottaa vain jos normaali tunnetaan!"
Koiran ovulaatio ja tiineyden ensimmäiset vuorokaudet
Astutuksen otollisin aika osuu usein kiiman alkamisesta yhdeksännen ja kolmannentoista vuorokauden välille. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suuri ja astutus on mahdollinen 5.-22. vuorokauden välillä.
Oikean astutusajankohdan määrittely voidaan tehdä irtosolututkimuksella ja seerumin progesteronimäärityksellä.
Normaalin astumisen jälkeen siittiöt säilyvät hedelmöittämiskykyisinä nartun sukuelimissä 3-4 päivää, joillakin jopa 7 päivää. Nartun ovulaatiotapahtuma kestää noin yhden vuorokauden ja hedelmöittyminen tapahtuu kolmantena päivänä ovulaatiosta.
Alkioiden vaeltelu kohdussa loppuu 15 päivänä , ja tiineys on todettavissa ultraäänellä 17. päivänä. Tiineyden toteaminen voidaan tehdä tunnustelemalla vatsanpeitteen läpi 20-30 päivänä ja röntgenillä 45 päivänä. Nartun ulkoisia merkkejä ovat huono ruokahalu 3-4 viikon jälkeen ja vatsan ympäryksen kasvu noin 5 viikon jälkeen. Ulkoiset merkit ovat hyvin yksilöllisiä.
Koiran kantamisaika on keskimäärin 63 vuorokautta, vaihtelurajat ovat eri yksilöillä suuria.
Sikiön kehitys
Sikiön kehitys etenee muna-alkiorakkulasta (2-17 vrk) alkioksi (19-35 vrk) ja sen jälkeen sikiöksi (35 vrk:sta syntymään). Alkio vaihe eli tiineyden toinen kolmannes on altis kehityshäiriöille ja tänä aikana syntyy suurin osa kehityshäiriöistä. Sikiön kehitys etenee koiraroduista riippumatta samalla lailla, vain yksityiskohdissa on eroja esim. luuston eri osien kasvussa, karvapeitteessä, värityksessä jne.
21 vrk sikiön sydän alkaa kehittyä
23 vrk eturaajojen nystyt, maksa, ala- ja yläleuka, korva ja silmä alkavat kehittyä
25 vrk korva, silmän, raajojen kehitys jatkuu, selkänikamat alkavat rustottua
28 vrk luuston luutuminen alkaa pään alueella
30 vrk silmäluomet ja korvanlehdet kehittyvät, etujalan varpaat näkyviin
33 vrk luuston luutuminen alkanut lähes joka luussa, hampaat alkavat kehittyä, kitalaen puoliskot sulautuvat yhteen, takajalan varpaat näkyvissä
35 vrk silmäluomet melkein kiinni, ulkoiset sukuelimet kehittyneet, luuston luutuminen etenee
37-63 vrk luuston luutuminen etenee tietyssä järjestyksessä
45 vrk värimerkit selvästi näkyvissä ja karva alkaa kasva, osa kallon litteistä luista kasvaa yhteen.
Pentujen syntyessä ranneluut ovat rustoisia, samoin nilkan luut paitsi kalkaneus ja talus, silmäluomet ovat kiinni ja mm. keskushermosto, silmät, munuaiset ja luusto jatkavat kehittymistä.
Sikiön kehityksen aikana tapahtuvilla vaikutuksilla voi olla elinikäisiä vaikutuksia koiranpentuun. Se missä kehitysvaiheessa häiriö tapahtuu on yhteydessä siihen minkä elinjärjestelmän kehitys saattaa häiriintyä.
Johtuuko sairaus geenivirheestä vai spontaanista kehityshäiriöstä (infektio, ruokinnan epätasapaino, trauma yms.) on kysymys, johon aina ei löydy vastausta. Tutkimukset, hyvä pohjatieto ja aikaisemmat ongelmat saattavat auttaa vastauksen löytymisessä.
Tietyt, samat ongelmat rodussa johtuvat usein perinnöllisistä kehityshäiriöistä ja sairauksista. Jos uroksen tai nartun useammassa eri pentueessa on samanlaisia kehityshäiriöitä voidaan olettaa , että koiran kantasoluissa on geenivirheitä, jotka siirtyvät seuraaville sukupolville.
Lääkkeet tiineysaikana
Sikiökauden aikaiset ympäristövaikutukset esim. lääkitys voi vaikuttaa koiranpennun kehitykseen ratkaisevasti. Sen vuoksi kaikki tiineysaikaisten lääkitysten riskit ja edut on arvioitava huolellisesti.
Tiineyden aikana kantavalle nartulle annetut lääkeaineet tai niiden metaboliitit kulkeutuvat istukan läpi sikiön verenkiertoon. Lääkkeen antamisajankohta vaikuttaa sikiövaikutuksiin ja yhden elinjärjestelmän vaurio voi aiheuttaa sekundäärisiä vaurioita muihin elimiin. Koirilla useimmille lääkeaineille herkin ajanjakso on 13-30vrk hedelmöityksestä eli se aika jolloin useimmat elinsysteemit kehittyvät. "Behavior teratogens" esim. rauhoitteet voivat aiheuttaa palautumattomia muutoksia mm. koiran motoriseen kehitykseen. Sikiövaurioriski on suurempi niillä lääkkeillä, jotka annetaan suunkautta tai injektioina. Esim. kortisonia sisältävät silmä/korvatipat eivät ole suositeltavia tiineysaikana, mutta niiden haittavaikutusriski on pienempi kuin suun kautta annettavilla lääkkeillä.
Turvallisina pidettyjä lääkeaineita ovat monet antibiootit ja matolääkkeet. Kun taas tiineyden aikana tulisi välttää esim. aminoglykosidia tai griseofulviinia sisältävää antibioottia, virtsatietulehdukseen käytettävää trimetopriimi sulfaa, kloramfenikolia sisältäviä silmätippoja, tulehduskipulääkkeitä jne. On tärkeää, että keskustelet aina eläinlääkärisi kanssa, mikä lääke sopii tiineelle nartulle. Lääkkeen ohjeissa on aina maininta, silloin kun se on testattu ja sopii kantavalle nartulle.
Lääkeaineet kiinnostivat osanottajia ja keskustelu levisi laajemmalle lääkeaineisiin. Kurssilla painotettiin, että koirille saa antaa ainoastaan eläimille tarkoitettuja lääkkeitä, esim. ihmisille tarkoitetut kipulääkkeet Burana ja Ibusal voivat olla koirille vaarallisia pieninäkin annoksina. Myös matolääkkeet herättivät keskustelua, missä tuli esiin, että on tärkeämpää madottaa narttu asianmukaisesti turvallisilla lääkkeillä, kun ottaa riski, että pennut syntyvät matoisina ja kehittyvät hitaammin. Myös heisimatolääkitys on turvallinen tiineyden aikana.
Madotus voidaan tehdä esim. seuraavasti:
uroksen ja nartun madotus ennen astutusta
narttu n. 14 vrk ennen synnytystä
narttu ja pennut kaksi kertaa imetyksen aikana.
Tiedot koottu
jalostusneuvojien jatkokurssilta; luennoitsijat Merja Dahlblom, Kirsi Sainio,
Minna Leppänen ja Marjukka Anttila