Frinan
Play My Game, tuttavallisesti Elmo, saapui meille lokakuussa 2002 toisen
setterimme Remun kaveriksi. Olimme jo Remun kanssa todenneet, että
irlanninsetterit ovat meidän rotumme. Elmo näytti jo heti kättelyssä, että
hänessä on sitä jotain. Elmo kulki kuin kuningas pää ja häntä pystyssä
ja vaikka sellainen natiainen olikin, niin ei antanut koon häiritä
valloittaessaan Tiksulta ja Remulta paikkaansa tässä huushollissa. Hyvin pian
antoivat muut koirat periksi tälle pikkuiselle valloittajalle ja sen kyllä
huomasi. Elmon motto silloin "tulin, näin, voitin".
Ensimmäinen puolivuotta olikin aika
työlästä tämän erittäin hyvän itsetunnon omaavan pennun kanssa.
Ensinnäkin Elmo ei tuntenut käsitettä yö ja päivä, joten jouduimme
opettelemaan nukkumaan. Riiviö myös kiusasi armottomasti vanhempia koiriamme,
jotka ovat sen verran nössöjä, etteivät viitsineet laittaa natiaista kuriin
ja myös meitä. Alussa Elmo ei välittänyt tippaakaan missä muut ovat
ollessamme ulkona. Ei sitä pelottanut yhtään jäädä yksin. Tuntui ettei se
nukkunut koskaan, riehui vaan. Mutta pikkuhiljaa sitkeydellä rupesin saamaan
siihen kontaktia ja sitä kautta sidettä. Yhtäkkiä huomasimme, että meillä
onkin sen kauhukakaran tilalle ilmaantunut aivan ihana ja erittäin
persoonallinen koira. Ulkona se kulkee irti ja tottelee nykyään tosi hienosti,
käy muutenkin aina katsomassa onko kaikki tallella, antaa ottaa itsensä tosi
hienosti kiinni, eikä koskaan yritä karkuun. Sisällä se ei ole riehunut
aikoihin korkeintaan kanniskelee polleana lelujaan. Meidän sängyn se on
valloittanut, vaikka olimme päättäneet, ettei koira tule sänkyyn, mutta niin
siinä kävi, että Elmo tulee joka aamu jossain vaiheessa viereen nukkumaan.
Elmo rakastaa ihmisiä yli kaiken.
Se tykkää halailla, laittaa tassut hartioille ja sitten halitaan ja
suukotellaan. Elmo tykkää kun sen naamaan puhallellaan ja suukotellaan, se
työntää oikein lähemmäs naamaansa "lisää". Huvittavinta asiassa
on, että se yrittää samaa myös koirakavereille. Toiset koirat ovat usein
hieman ihmeissään, että mitä tuo meinaa. samoin jos flatti kaveruksemme
kinaavat keskenään, menee Elmo työntämään nenänsä väliin "kina
seis, nyt pussaillaan MUA". Elmo Rakastaa ja haluaa olla kaiken
keskipisteenä ja onkin aina mukana ihan joka askareessa kotona. Imuroinnin
aikana se työntää itsensä eteen "imuroi mua" ja sitä saa imuroida
vaikka naamasta, huulia ja korvia, ihan mitä vaan kunhan häntä hellitään.
Elmo
on erittäin kujeellinen luonteeltaan ja sen lempi harrastuksiin kuuluukin
tavaroiden "pölliminen". Ei Elmo koskaan ole tuhonnut mitään, mutta
se ottaa salaa tavaroita ja kanniskelee niitä ja jättää sitten jonnekin jos
et huomaa mitään. Paras oli tässä vähänaikaa sitten kun purin kauppakassia
ja mieheni sanoi makkarissa, että mitä se Elmo kantaa, viepäs mamille.
Ihmettelin, että mitä se taas on ottanut, no Elmo tuli keittiöön
tomaattimurska purkki suussa ja antoi sen nätisti minulle takaisin. Jokin aika
sitten koululaukusta lähti karkkipussi, eilen se pölli penaalin.
Elmo on aivan ihana koira (kuten
myös muutkin koiramme) emmekä ole päivääkään katuneet sen ottamista,
vaikka siitä ei näyttelykoiraa tullut erittäin epäonnisen sattumuksen
kautta. Elmo on kaunis ja hyvin lähellä sitä ihannetta mikä minulla on
setteristä. Sen luonne on aivan ihana, kiltti, hellyydenkipeä ja vilkas, mutta
kuitenkin riittävästi temperamenttia olematta nössö.
Haluaisimme kiittää Eija ja Olli
Jormakkaa, että saimme Elmon ja siitä, että olette auttanut meitä
taipaleellamme. Maarit Takalaa, teilläkin on oma osanne asiassa. Kiitos myös
neuvoista mitä olemme saaneet ja Sari Kangasjärveä, jolle on aina voinut
soittaa ja kysyä neuvoa mistä tahansa. Joten Kiitos ja Kumarrus näille
ihmisille joita kunnioitan valtavasti, enemmän kuin osaan kertoa. Toivottavasti
osaan ja pystyn samaan joskus.
Hyvää loppuvuotta 2004 kaikille
ihanien kotikoirien omistajille, nauttikaa koiristanne.
T: Janiitta ja Marko Tiiva, Remu (Most
Maroon´s Masterpiece), Elmo ja Cavalierimme Tiksu