Setteri testaa

Liikuntaa fillarilla

Testiryhmä : Irlanninsetteri ”mummu” Ami

Testivälineet: Helkama-merkkinen fillari ja springeri

Harjakoneiden puhdistettua kävelytiet kaivoi emäntä polkupyörän pölykerrostuman alta. Ajatuksena alkaa taas tunnollinen koiran lenkkeilytys – fillarilla. Taloudessa tällä hetkellä neljästä setterin tekeleestä vain kaksi soveltuu tähän harrastukseen. Yksi on liian nuori tullakseen rasitetuksi mokomalla tavalla ja yhdellä laatikossa jälkikasvua.

”Enten, tenten teelika menten….Sori, Ami! Nakki napsahti.”

Pihalle repimään springeriä paketistaan. Ami istua killittää vieressä, kiltisti, kuten aina. Kuuntelee lintujen sirkutusta ja pulujen soidinmenoja ihmetellen emännän äherrystä. Vääntämisen ja kääntämisen jälkeen saadaan jousi viritettyä pyörän runkoon. Ami luo kapistukseen epäileviä katseita.

Emäntä vetää tennarit jalkaan ja sonnustautuu verkkarihousuihin. Koira ensin ihan tavalliseen taluttimeen, että saadaan rauhassa tarpeet suoritettua ja tietysti se tärkeä alkuverryttely tehtyä. Ami ihmettelee tilannetta :”Okei. Tuo akka on vähän löyhä päästään. Miksi ihmeessä se ulkoiluttaa tuota pyörääkin?!?” Kunnes asia rouvalle selkenee. Hiekkatien alussa, noin kilometrin kävelyn jälkeen, kytketään setterin kaulapanta springerissä roikkuvaan pieneen taluttimen pätkään ja irrotetaan pitkä talutin. Emäntä luottaa siihen, että ”mummu” ei tykkää kiskoa pyörää kumoon.

Ei muuta, kuin polkaistaan munamankeli vauhtiin ja Ami pari kertaa kulmiensa alta vilkaistuaan lähtee vauhtiinsa. Alustava reittisuunnitelma kiertää vanhaa hiekkatietä noin viisi kilometriä. Aurinko paistaa ja joki näyttää vapautuvan

jääpeitteensä alta. Kylläpä on mukavaa…. kunnes naapurin terrieri törröttää tien vieressä. Seuraa melkoisen tiukkasävyistä neuvottelua siitä, voidaanko tervehtiä vai ei. Naapuri katsoo kummissaan. Mahtaako tuo olla epäluuloa uuden harrastuksemme turvallisuudesta? Noo, kädellä iloinen huiskaus tervehdykseksi ja matka jatkuu.

Kierretään kuopat sekä kivet ja siinä se setteri porskuttaa tyytyväisenä vierellä. Uskomattoman tyynesti se tämän harrastusmuodon ottaa. Toki, onhan Amilla harjoitusta ennestäänkin. Muutamaa vuotta aiemmin kiertelimme kylän hiekkaraitteja kuntoilumielessä. Silloin meillä ei vielä ollut tuota hienoa vekotinta. Vekotin (lue:springer) tuntuu toimivan mainiosti  jättäen kädet vapaaksi ja koira pysyttelee fillarin sivulla sopivalla etäisyydellä. Tottumattoman koiran kanssa apuna voi käyttää ihan perusremmiäkin kiinnitettynä pantaan, kunnes homma tulee tutuksi. Ja tottuneenkin eläimen kanssa liikenteeltään hiljainen tie on eduksi. Aika tavalla tarkkana saa koko ajan kyllä olla.

Ongelmatilanteita aiheuttavat lähinnä vastaan tulevat toiset koirat sekä luonnon eläimet. Kiittelen pupuja ja fasaaneita siitä, että malttavat rupeamamme ajan pysytellä puskissaan. En tahdo edes ajatella, miten lujaa mennään pöpelikköön, jos setteri ihan tosissaan haluaa lähteä kurvailemaan pupujussin perään.

Noin kilometriä ennen kotipihaa himmataan ja kävellään reippaasti loppumatka kotiin. Tämä loppuverryttelyn merkeissä. Lihaksikkaana ja lihaksistaan hyvin herkkänä koirana Ami ilmoittaa kyllä heti, jos jostain kohtaa krinnaa ja sen kanssa on oppinut kaikenlaisen kovan urheilun yhteydessä alku- ja loppuverryttelyn merkityksen. Vaan eipä tuo melko pikaisesta spurttauksestamme näy olevan millänsäkään. Ja luulisin, että lähtee seuraavallekin fillarilenkille innoissaan.