KOIRAN HIERONTA – MYÖS SOHVANVALTAAJAN ETUOIKEUS

Koulutettu koirahieroja, koulutettu hieroja

Minna Saarelainen                     

Kuullessaan sanayhdistelmän ”koirahieronta” useimmille koiranomistajille tulee ensimmäisenä mieleen tiukasti treenattu urheilukoira. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä aktiivisesti harrastavan kilpakoiran elämään kuuluu, tai ainakin pitäisi kuulua, hieronta, venyttely, ym. lihashuoltoon kuuluvat osa-alueet. Hieronta ei kuitenkaan ole ainoastaan kilpailevien koirien yksinoikeus, vaan jokainen koira rotuun tai käyttötarkoitukseen katsomatta voi hyötyä hoidosta ja nauttia hieronnan tuomasta hyvänolontunteesta.

Hieronta rentouttaa tehokkaasti

Yksi merkittävimmistä lihashuollon osa-alueista on hieronta. Hieronta sopii pääsääntöisesti kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Poikkeuksiakin toki on ja esimerkiksi vaikeasta sydänviasta kärsivää tai tiineenä olevaa koiraa ei ole suositeltavaa hieroa.

Hierontaa käytetään hoitomuotona mm. lihas- ja kudossairauksissa, murtumien ja leikkausten jälkihoitona, arpi- ja sidekudosmuodostumissa sekä lihasjännityksissä. Myös rasituksesta palauttavana hoitona sekä psyykkisestä väsymyksestä toipumisessa hieronnalla on tärkeä tehtävä. Suurin syy hierojalle hakeutumiseen ovat kuitenkin, niin koirilla kuin omistajillakin, syntyneet lihaskireydet.

Lihasjännityksiä syntyy lihakseen kovan rasituksen tai yksipuolisen liikekaavaston seurauksena. Aina ei siis tarvita raskasta fyysistä rasitusta, vaan esimerkiksi koira, joka kulkee jatkuvasti lyhyeen talutushihnaan kytkettynä, kärsii useimmiten voimakkaista lihaskireyksistä. Jatkuvasti kytkettynä kulkeva koira ei pääse käyttämään lihaksiaan normaalilla tavalla, vaan joutuu ottamaan koko ajan lyhyempiä askeleita kuin mihin sen luonnollinen askelpituus yltäisi. Tästä johtuen mm. selän ja raajojen lihakset kiristyvät ja lyhenevät, mikä taas aiheuttaa sen, ettei koira pysty välttämättä vapaaksi päästyäänkään kulkemaan pitkällä askeleella, vaan kulkee ns. töpöttämällä tai peitsaamalla eli siirtämällä saman puolen jalkoja yhtä aikaa samaan suuntaan. Ongelma korostuu, mitä suurempikokoisesta koirasta on kysymys – pieni koira pystyy vielä ravaamaan pitkällä askeleella ihmisen rinnalla, mutta suuremman kanssa ihmisen täytyisi juosta, jotta koiran askelpituus pääsisi luonnolliseen mittaansa. Pieni koko on tosin hyvin suhteellinen asia, sillä ainakin omat shelttini ravaavat niin pitkällä askeleella, että saan kävellä aika reippaasti, jos aion pitää yllä sellaista vauhtia, että koirani pystyvät ravaamaan normaalisti. Valitettavasti uusi järjestyslaki rajoittaa koirien vapaana liikkumista entisestään, mikä on koirien terveyden kannalta harmittava asia.

Toinen esimerkki lihasjännitysten synnystä ilman rankkaa fyysistä suoritusta on koira, joka hermoilee ja jännittää toistuvasti tai jatkuvasti ympärillään olevia asioita. Arka tai muuten hermostunut koira ei kykene rentoutumaan, vaan sen keho on jatkuvasti valmiustilassa mahdollisen ”vaaran” tai ”vihollisen” varalta. Hyvä keino ymmärtää, mitä tällaisen koiran lihaksistossa tapahtuu, on kuvitella itsensä pimeään metsään ja säpsähdellä kuviteltujen äänien suuntaan vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle, tarkentaa kuuloaan vielä paremmaksi ja kuvitella, että joku koskettaa yllättäen olkapäästä. Tämä testi tosin kannattaa tehdä kotona suljettujen ovien takana, sillä julkisella paikalla tehtynä saattaa pian löytää itsensä valkotakkisten setien hellästä huomasta… Testi kuitenkin kertoo selkeästi, kuinka koko keho on äärimmilleen jännittyneenä: hartiat nousevat ylös, vatsa jännittyy, niskaa alkaa kiristää, selkää pakottaa… Tällaisen olotilan jatkuminen viikkoja, kuukausia, jopa vuosia, jättää väistämättä jälkensä jännittävän koiran lihaksistoon.

Myös koira, joka ei tarkkaile ympäristöään pelon tai hermoilun takia, vaan rodunomaisen valppauden ja vilkkauden vuoksi, saa helposti luotua itselleen hyvin kireät lihakset. Tämä on tyypillistä monille terriereille. Jos koira ei osaa tai pysty rentoutumaan kunnolla edes kotona, ei lihaksisto pääse palautumaan kunnolla missään vaiheessa. Tämä käy ajan myötä raskaaksi koiralle myös psyykkisesti.

Onneksi lihasjännitystä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä säännöllisellä venyttelyllä ja hieronnalla. Hieronnan avulla pystytään rentouttamaan jännittynyttä lihasta ja palauttamaan se alkuperäiseen pituuteensa. Lisäksi lihaskudoksen kovettumia voidaan pehmentää, samoin kuin estää kiinnikkeiden (sidekudosmuodostuma esim. lihaksen ja sen alla olevan rakenteen välillä) syntyäkin. Hieronta nopeuttaa myös aineenvaihduntaa, mistä johtuen lihakseen kertyneet kuona-aineet saadaan poistumaan lihaksesta, jolloin lihaskireys vähenee. Samalla lihaksen toimintakyky paranee.

Hieronnan ja venyttelyn rentouttava vaikutus on varmasti monelle tuttu. Samoin kuin useimmat ihmiset, myös koirat nauttivat suunnattomasti hieronnasta. Suurin osa koirista nukahtaa hoidon aikana ja on raukean rauhallinen myös monta tuntia hoidon jälkeen. Lihaksiston rentoutuessa myös mieli rentoutuu.

Hieronta eri ikäkausina

Jokaista koiraa voidaan hieroa, mutta koiran iästä ja yksilöllisistä ominaisuuksista ja tarpeista riippuen hoito vaihtelee huomattavastikin. Pientä pentua sekä nuorta, keskenkasvuista koiraa, samoin kuin vanhusta, on käsiteltävä varoen. Nuorella koiralla ei yleensä ole minkäänlaisia lihasongelmia, jotka varsinaisesti vaatisivat hoitoa – yleensä ottaen vauva- ja teinikoirilla ei ole vielä edes kunnon lihaksia, jotka voisivat kiristyä. Ne vähäiset lihakset, mitä nuorelle koiralle on ehtinyt kehittyä tarvitsevat tietyn lihasjäntevyyden, jotta ne pystyvät tukemaan kehittyviä niveliä riittävän hyvin. Tästä syystä kovin voimakasta hierontaa ei ole suositeltavaa tehdä keskenkasvuiselle koiralle. Samasta syystä nuoren koiran venyttelyä tulisi välttää. Pentua voidaan toki opettaa rentoutumaan ja rauhoittumaan kylkimakuuasennossa ja opettaa sille venyttelyotteita eli sitä, että se sietää jalkojen liikuttelun eteen ja taakse ilman hurjaa vastarintaa, mutta varsinaista venyttelyä ei vielä kannata tehdä.

Koiravanhuksilla taas on usein kulumia nivelissä, mitkä aiheuttavat kipua syvissä venytyksissä. Samoin lihasmassa on jo alkanut surkastua ja luut haurastua, minkä vuoksi otteiden on oltava riittävän kevyet, ettei koiralle aiheuteta kipua ja vahinkoa hyvää tarkoittavalla hoidolla. Voimakkaammassa hieronnassa menee helposti lihassäikeitä poikki ja niiden uusiutuminen kestää iäkkäällä koiralla paljon kauemmin kuin nuorella ja terveellä. Tästä syystä vanhuskoira palautuu hoidosta hitaammin, eikä sitä voida hieroa niin usein ja syvällisesti kuin nuorempaa karvakorvaa.

Terve aikuinen koira kestää ja joskus jopa vaatii tehokkaampaa käsittelyä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jos koiran elimistö totutetaan siihen, että se saa viikoittain tai jopa useita kertoja viikossa kunnollisen hieronnan, se tosiaankin vaatii sitä jatkuvasti. Jos jostain syystä joku hierontakerta jääkin väliin, saattaa koira kipeytyä ja sen lihakset jumiutua siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se ole saanut normaalia hieronta-annostaan.

Pinnallista ”sivelyhierontaa” voi toki tehdä vaikka päivittäin, mutta jos haetaan syvempiä otteita, on kotihoidossakin hyvä pitää riittävän pitkiä taukoja. Syvällisempää ylläpitävää hierontaa voisi ajatella tehtävän esim. joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa. Erityisesti, jos koiraa käytetään hierojan vastaanotolla, pitäisin kerran kuukaudessa –sykliä miniminä. Mikäli koiralla on jokin akuutti vaiva, jota pyritään hoitamaan kuntoon, saattaa ammattilainen käsitellä koiraa jopa 2-3 kertaa viikossa 1-2 viikon ajan ja sen lisäksi tulevat kotona tehtävät hoidot ja harjoitukset. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin aina kysymys lyhyestä ja väliaikaisesta ajanjaksosta, ja hoitokertoja harvennetaan heti, kun se vain on mahdollista. Omista koira-asiakkaistani osa käy hoidossa kerran kuukaudessa, osa joka toinen tai joka kolmas kuukausi ja osa kerran - kaksi  vuodessa. Koirien tarpeet vaihtelevat suuresti ja jokaiselle pyritään löytämään sopiva hoitorytmi.

Urheilukoiran hieronta

Harrastuskoirilla suurimmat syyt hierojalle hakeutumiseen ovat fyysisen rasituksen aiheuttamat lihaskireydet ja niistä johtuva liikkeiden rajoittuminen tai suorituskyvyn heikentyminen. Peruskunto- ja kilpailukaudella hierontaa käytetään myös tehostamaan koiran palautumista treenien ja kilpailuiden rasituksesta ja jännityksestä. Loukkaantumisten jälkeen hieronnalla on fysioterapian ohella merkittävä rooli toipumisen edistäjänä.

Kovan rasituksen tai yksipuolisten liikkeiden seurauksena lihakseen syntyy lihasjännityksiä. Aina, kun koiraa treenataan, lihaksiin muodostuu palamisen seurauksena maitohappoa ja muita kuona-aineita (esim. kalkkijäämiä), jotka poistuvat elimistöstä tietyn ajan kuluttua virtsan ja ulosteiden mukana. Mikäli koiraa kuitenkin rasitetaan toistuvasti, eikä huolehdita sen riittävästä nesteytyksestä tai laiminlyödään alku- ja loppuverryttelyt ja venyttelyt, eivät syntyneet kuona-aineet pysty poistumaan lihaksista riittävän nopeasti ja tehokkaasti. Lihaksiin jäädessään ne alkavat pikkuhiljaa tukkia lihaksen aineenvaihduntaa, minkä seurauksena uusia kuona-aineita jää lihakseen koko ajan enemmän – syntyy noidankehä. Lihaksen aineenvaihdunnan heikentyessä myös lihaksen voimantuotto ja kestävyys heikentyvät. Tämän seurauksena lihas ei vahvistu, vaikka sitä treenattaisiin miten paljon tahansa, ennemminkin päinvastoin.

Lihasjännitystä ja -kireyttä voidaan ennaltaehkäistä ja helpottaa säännöllisellä venyttelyllä sekä hieronnalla. Hieronnan avulla pystytään rentouttamaan jännittynyttä lihasta ja palauttamaan sitä alkuperäiseen pituuteensa. Lisäksi lihaskudoksen kovettumia voidaan pehmentää, samoin kuin estää kiinnikkeiden syntyäkin. Hieronta nopeuttaa myös aineenvaihduntaa, minkä seurauksena lihakseen kertyneet kuona-aineet saadaan poistumaan lihaksesta, jolloin lihaskireys vähenee. Samalla lihaksen toimintakyky paranee.

Koiraa – erityisesti urheilukoiraa – ei kuitenkaan saa hieroa liian rennoksi, sillä tiettyä lihasjäntevyyttä tarvitaan mm. tukemaan nivelrakenteita kovan rasituksen aikana. Myös hieronnan ajoituksella on merkitystä kilpailusuorituksen kannalta, eikä koiraa siten tule hieroa voimakkaasti juuri ennen tärkeitä kilpailuja. Voimakas käsittely alentaa aina hetkellisesti suorituskykyä ja siten väärin tehdyllä ja ajoitetulla hoidolla saatetaan viedä koiran suorituksesta pois se ”terävin särmä”, jota se tarvitsisi parhaaseen mahdolliseen suoritukseen päästäkseen.

Kaikkein tärkein asia urheilukoiran lihashuollossa on ennaltaehkäisy. Ei kannata odottaa, että koira on ”jalaton”, ennen kuin alkaa huoltaa sitä, vaan kannattaa hoitaa koiraa jo ennen kuin mitään oireita ilmaantuu. Valitettavasti joidenkin koirien  kilpailu-ura jää turhan lyhyeksi puutteellisen hoidon seurauksena. Hoitamattomina koirien vammat pääsevät kroonistumaan tai koira yksinkertaisesti menettää työskentelyintonsa jatkuvan tukalan ja kivuliaankin olon takia. Jos normaalisti aktiivinen ja innokas koira alkaa menettää kiinnostustaan tai tehdä annettuja tehtäviä ns. vasemmalla kädellä, ei syynä ole välttämättä koiran kurittomuus, vaan sillä saattaa yksinkertaisesti olla kipuja tai sen on vaikea olla. Normaalista poikkeavan käytöksen ilmaantuessa koira kannattaa aina tutkituttaa eläinlääkärillä ja hierojalla tai fysioterapeutilla mahdollisten elimellisten vikojen ja lihasperäisten ongelmien varalta. Urheilukoiraa olisi hyvä käyttää silloin tällöin myös osteopaatin vastaanotolla, sillä monen lajin (esim. agility, suojelu, maastojuoksu) niveliin aiheuttamat voimakkaat kierrot ja väännöt ovat omiaan aiheuttamaan lukkoja selkärankaan sekä lantion rakenteisiin. Terve ja hyvin hoidettu koira tekee varmasti tarkempaa työtä niin treeneissä kuin kilpailuissakin.

Näyttelykoiran lihashuolto

Näyttelykoirien lihashuollossa on paljon samoja piirteitä kuin urheilukoirienkin. Tämä harrastuskoiraryhmä on vain valitettavan usein unohtanut koiriensa lihashuollon kokonaan. Tätä on hierojan näkökulmasta vaikea käsittää, sillä onhan kysymyksessä toiminta, jossa arvostellaan koirien liikkumista, yleisolemusta, ryhtiä ja esiintymisvarmuutta.

Olen oman nuorimman koirani kanssa päässyt tutustumaan näyttelytoimintaan ja olen ammatistani johtuen kiinnittänyt paljon huomiota koirien lihaskuntoon ja liikkumiseen kehässä. Valitettavan moni näyttelyyn osallistuva koira on fyysisesti erittäin huonossa kunnossa, jolloin liikkeistä näkyy velttous ja väsymys. Lisäksi voimakkaat lihaskireydet tekevät liikkeistä ahtaita ja rajoittuneita. Monelle rodulle tyypillinen matkaavoittava pitkä ja riittävästi taakse ja eteen ojentuva ravi jää monella koiralla vain haaveeksi. Koirien jalat polkevat rungon alla ja seisoma-asentokin on lyhyt ja ryhti huono.

Monen koiran liikkeisiin saataisiin näyttävyyttä lisää, jos niitä hierottaisiin ja venyteltäisiin ennen näyttelyjä. Lisäksi koiran ryhtiä ja yleisolemusta saataisiin paremmaksi, jos niiden peruskunto olisi kohdallaan. Lihasten tehtävänä on tukea ja liikuttaa luita ja niveliä. Vahvat ja joustavat lihakset kohottavat koiran ryhtiä ja saavat sen siten seisomaan paremmassa asennossa, mikä taas antaa koirasta paljon itsevarmemman kuvan. Kasaan lysähtänyt koira näyttää paljon syrjäänvetäytyvämmältä ja aremmalta kuin mitä se todellisuudessa olisikaan. Vastaava ilmiö on nähtävissä myös ihmisissä. Hyvässä ryhdissä kulkeva ihminen vaikuttaa aina huonoryhtistä ihmistä itsevarmemmalta, riippumatta siitä, millainen ihmisen varsinainen itsetunto on.

Toki on pidettävä mielessä, ettei hieronta ja venyttely ole mikään autuaaksitekevä voima, eikä sillä korjata E-lonkkien aiheuttamia löysiä ja huonoja liikkeitä tai spondyloosin aikaansaamaa selkärangan jäykkyyttä. Uskallan kuitenkin väittää, että moni koira saisi parempia näyttelyarvosteluja, jos niiden kunto saataisiin kohdilleen ja lihakset rennoiksi. Lisäksi hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira jaksaa pitkänkin näyttelypäivän aiheuttaman henkisen rasituksen heikkokuntoista kaveriaan paremmin.

Vuodenaikojen vaikutus hierojan työhön

Koiran lihaksiston kannalta pahin vuodenaika on yleensä kevättalvi ja alkukevät. Liukkaat tiet ja hyytävän kolea viima aikaansaavat tehokkaasti lihasjännityksiä, eikä liukastumisten aiheuttamilta venähdyksiltä ja revähdyksiltäkään aina vältytä. Nivelrikosta kärsivät koirat ovat kovalla koetuksella, sillä liukkailla teillä sipsuttelu kipeyttää jo muutenkin arkoja niveliä entisestään. Keväisin hoitoon tulee paljon koiria, joilla on selkäkipuja sekä ongelmia reiden lähentäjälihaksissa ja kylkivälilihaksissa – kaikki liukastelun aikaansaamia vaivoja.

Kesällä suurin osa koirista voi melko mallikkaasti. Nivelrikkokoirat nauttivat auringon lämmöstä ja uiminen huoltaa lihaksia ja niveliä tehokkaasti. Kesällä pääasiallisen asiakaskunnan muodostavatkin urheilukoirat, joiden kilpailukausi on monessa lajissa kuumimmillaan. Kilpailukaudella hieronta on palauttavaa ja ennaltaehkäisevää – voimakkaampia hoitoja tehdään vain tarpeen vaatiessa, ettei koiran suorituskykyä laskettaisi liiaksi ennen tärkeitä kilpailuja.

Syksyn lähestyessä muuttuu koirahierojan asiakaskunta selvästi. Metsästyskausi alkaa ja vastaanotolle ilmaantuvat lintukoirat. Monet metsästysporukat suuntaavat matkansa Lappiin ja koirat halutaan kuntoon ennen viikon – parin kestävää rankkaa reissua. Matkan jälkeen metsästyskaveria palautellaan kovasta rasituksesta. Syksyn edetessä myös nivelrikkokoirat alkavat taas oirehtia – kylmät ja kosteat kelit saavat nivelet kolottamaan ja aiheuttavat sitä kautta niveliä ympäröiviin lihaksiin kireyksiä. Hieronnan avulla pyritään helpottamaan koiran oloa, vaikkei sen avulla voidakaan saada niveliä terveiksi.

Talvella urheilukoirilla on yleensä lepokausi ja myöhemmin talvella uusi peruskuntokausi, joten urheilukoirien lukumäärä pysyy hierojan työssä suhteellisen vakiona. Lepokaudella hieronnalla pyritään palauttamaan koiraa kilpailukauden rasituksesta ja aukaisemaan syvällisemmillä hoidoilla voimakkaan rasituksen aiheuttamia lihastukkeumia. Tämä on aikaa, jolloin suorituskyvyn heikkenemisestä ei tarvitse kantaa huolta, joten hoidot voivat olla voimakkaampiakin.

Talvisin urheilukoiraryhmään tulee uusi asiakaskunta eli valjakko- ja vetokoirat. Rekeä tai hiihtäjää vetävät koirat aloittavat lajitreeni- ja kilpailukautensa ja lihasrasitus vaatii huoltoa, että kevääseen asti selvittäisiin parhain mahdollisin tuloksin.

Kotikoirien kannalta vuodenajat eivät aseta niin paljon vaatimuksia hieronnan laadulle kuin urheilukoirien kohdalla. Pääsääntöisesti kesä on aika rauhallista ja leppoista aikaa, eikä lihasongelmiakaan ole siinä määrin kuin muina vuodenaikoina. Syksystä kevääseen on koirahierojalla täysi tohina päällä, kun viilenevät ilmat ja jäätävät tiet vaativat veronsa. Kylmien vuodenaikojen aiheuttamia lihasongelmia voi vähentää helposti ja yksinkertaisesti pukemalla lyhyempikarvaisille pohjavillattomille koirille loimen päälle. Siirtyminen +20°C sisälämpötilasta

-20°C ulkolämpötilaan tuo koiralle 40°C:een muutoksen lämpötilaan. Pystyykö lyhyt- tai ohutkarvaisen koiran elimistö tosiaankin ottamaan näin suuren muutoksen vastaan reagoimatta siihen millään tavalla?

Voiko hieronnalla aiheuttaa vahinkoa koiralle?

Hieronta, niin hyvä hoitomuoto kuin se yleisesti ottaen onkin, voi olla myös vahingollista koiralle. Väärillä ja liian voimakkailla otteilla voidaan aiheuttaa jopa lihasrevähtymiä, voimakasta hermoärsytystä sekä jännetulehduksia. Tästä syystä kotihoidon tuleekin olla hyvin kevyttä ja oppia hoitamiseen kannattaa kysyä ammattilaiselta.

Tietyissä tilanteissa hierontaa ei saa tehdä lainkaan tai sen tulee olla hyvin rajattua. Tällaisia tilanteita ovat seuraavat:

o        akuuttivaiheessa olevat vammat:

§         lihasrevähdys tai lihaksen katkeaminen

§         avohaava

§         ruhjevammat

§         luunmurtumat

o        luukalvontulehdus

o        limapussintulehdus

o        Infektiot:

§         virusten aiheuttamat

§         bakteerien aiheuttamat

§         sienten aiheuttamat

o        kuume

o        laskimotukos

o        sydänsairaudet (lievä sivuääni ok)

o        tiineys (1/3 jälkeen)

Mikäli joudut pohtimaan, onko hieronta turvallista, on parempi jättää hieromatta ja kysyä ensin neuvoa eläinlääkäriltä tai koulutetulta alan ammattilaiselta.

Mitä voi tehdä itse?

Minulta kysytään usein ohjeita koiran kotihierontaan, mutta mielestäni useinkin hierontaa tärkeämpi kotihoidon muoto on koiran venyttely. Myös venyttelyn avulla koiran lihakset saadaan rentoutettua ja niiden lepopituus palautettua normaaliksi tai jopa pidennettyä sitä. Mahdollisen rasituksen aiheuttamia kuona-aineita saadaan poistumaan sekä lihakseen kehittyviä ns. kiinnikkeitä heikkenemään. Koiran venyttelyohjeita löytyy mm. yritykseni www-sivuilta osoitteesta: http://activa.fi/venyttely.php

Toki kevyttä kotihierontaakin voi tehdä itse ja erityisesti urheilukoirien kohdalla se on suositeltavaakin. Tällöin on helpointa ja koiran kannalta turvallisinta käyttää koko kämmenen laajuista otetta, jolloin käden tuoma paino ja paine jakaantuu tasaisemmin suuremmalle alueelle kuin sormiotteita käytettäessä. Sormiotteet ovat aina teräviä otteita, joiden vaikutus menee syvemmälle lihakseen, jolloin koiraa myös saattaa satuttaa helposti, ellei tiedä mitä karvojen ja nahan alla on.

Turvallista on pysytellä hierottaessa isojen lihasten päällä. Toisin sanoen sellaisia alueita, joissa tuntuu selvästi pehmeämpää kudosta, voi kevyesti hieroa rauhallisilla pyörittävillä otteilla. Jos käyttää koiraa vastaanotolla, voi koirahierojaa pyytää neuvomaan kädestä pitäen, kuinka oman koiran hierominen käy turvallisesti.

Jokainen koira tarvitsee monipuolista liikuntaa. Parasta mahdollista liikuntaa on metsässä juoksentelu – vieläpä vapaana ja polun ulkopuolella, jos vain suinkin mahdollista. Uiminen, rantavedessä kahlaaminen, lumihangessa leikkiminen, korkeassa heinikossa juokseminen, jne. tuovat vaihtelua normaaleille hihnalenkeille. Liikkumalla vaihtelevalla tavalla ja vaihtelevassa ympäristössä pystyy ennaltaehkäisemään monien lihasongelmien syntymistä. Samalla myös koiran, ja varmasti myös omistajankin, mieli pysyy virkeämpänä, kun tuttu ja turvallinen lenkkimaisema vaihtuu uuteen ja ihmeelliseen.

Koirahierojan työ

Kun kolme vuotta sitten Tampereen Urheiluhierojakoulun jälkeen otin vastaan ensimmäiset koira-asiakkaani, en vielä tiennyt, mihin olin nokkaani laittamassa. Siperia opettaa, sanotaan, ja ruususen kuvitelmat ovat kaikonneet realiteettien myötä. Työ on samalla äärettömän hauskaa ja antoisaa, mutta myös hyvin raskasta ja vastuullista. Jokainen asiakas on jonkun ihmisen paras ja tärkein ystävä, josta kannetaan huolta ja jolle halutaan parasta. Joka kerta, kun ihminen antaa koiransa hoidettavaksi, on se suunnaton luottamuksen osoitus, johon täytyy suhtautua sen vaatimalla tavalla.

Oma ammattitaito ja asiantuntemus täytyy pitää ajan tasalla ja sitä on kehitettävä jatkuvasti. Humaanipuolen hierojakoulutuksestani on ollut valtavasti hyötyä ja se on tuonut syvyyttä myös koirien hoitoon. Koiranomistajat ovat yleisesti ottaen hyvin vaativa asiakaskunta, mikä onkin hyvä asia, sillä ala on villi ja kuka tahansa ilman minkäänlaista koulutusta voi alkaa vastaanottaa koiria hierojan nimikkeellä. Alasta on valitettavasti tulossa muotiala, mikä on nähtävissä lukemattomina kursseina, joita eri puolilla maata järjestetään. Koulutusten pituudet vaihtelevat parista viikonlopusta yhteen vuoteen. Alasta kiinnostuneen kannattaa käyttää aikaa koulutusten selvittämiseen, sillä oma ammatillinen uskottavuus riippuu pitkälti siitä, mitä ja missä on opiskellut. Erityisesti urheilukoirien omistajat haluavat usein tietää, millainen koulutus ja kokemus hierojalla on.

Itse olen ammatissani viihtynyt ja monet asiakkaista (niin koirista kuin omistajistakin) lähentelevät jo ystäviä. Koirat ovat erittäin suoria ja vilpittömiä reaktioissaan. Jos tuntuu pahalta, niin se sanotaan suoraan, eikä kierrellä ja kaarrella. Jos taas olo on loistava, tulee kasapäin märkiä pusuja ja eipä ole kerta eikä kaksi, kun olen ollut liiskaantuneena lattialle tai seinälle, kun itseäni puolet suurempi koira on päättänyt antaa oikein kunnon halin. Kun 90 kg painava molossi iskee tassut olkapäille ja sanoo, että ”mä r-r-r-rakastan sua”, niin mitäpä siinä voi muuta tehdä kuin todeta, että ”Tule apuun Anja, minä liiskaannun!” ;-)

Koirat tekevät työstä tekemisen arvoisen. Kokoskaala on 1,4 kg:sta 90 kg:aan – siihen väliin mahtuu monta tarinaa. On kolmijalkaisena hoitoon tulleita koiria, jotka ovat löytäneet sen unohdetun neljännen jalkansa. On selkä- ja polvileikattuja potilaita. Apaattisia elämäänsä kyllästyneitä työkoiria, jotka ovat heränneet uuteen intoon. On krampanneita kilpakoiria, jotka ovat palanneet kilparadoille taistelemaan mestaruuksista. On syntymäpäiväsankareita hemmotteluhoitoineen ja lukuisia muita.

Yksi mieleenpainuvimmista on eräs vanha suursnautseri, jonka kanssa ensi kohtaaminen oli ikimuistoinen ja josta tuli yksi uskollisimmista asiakkaistani. Kävin kyseisessä perheessä hoitamassa perheen muita koiria ja kerran rouva pyysi minua tutkimaan myös tämän iäkkään riiseni-herran. Ukko ei ollut ajatuksesta järin innostunut, vaan irvisteli minulle koko kauniilla hammaskalustollaan ja ääni, joka kurkusta tuli, oli jotakuinkin kunnioitusta herättävä. Omistaja piti koko ajan koiran päästä kiinni, sillä tiedä häntä, millaisessa kuosissa käteni tänä päivänä olisivat, jos koira olisi päässyt irti… Koira oli tietenkin hyvin kipeä ja sovimme sille hoitoajan.

Jos koira ei olisi ollut niin hyvin omistajansa hallinnassa, tuskin olisin suostunut sitä hoitamaan. Hetki hoidon aloittamisen jälkeen koira kuitenkin alkoi muuttua. Sen pää laskeutui maahan ja silmät alkoivat mennä kiinni. Se selvästi nautti olostaan. Jonkin ajan kuluttua edes kipeät kohdat eivät aiheuttaneet irvistelyä. Loppujen lopuksi koira oppi nauttimaan hoidosta niin paljon, että meillä oli sen omistajan kanssa aina ongelmia saada sitä kääntymään toiselle kyljelle, sillä se pelkäsi hoidon loppuvan, jos se nousee ylös. Voi sitä onnellista ja autuasta huokaisua ja örinää, kun kylki vihdoin saatiin käännettyä ja hieronta jatkuikin ;-)

Jos hieroin jotakin toista perheen koirista, oli riiseni laitettava toiseen huoneeseen, sillä se yritti aina tulla kaverin paikalle hierottavaksi. Tai ainakin se pyrki nukkumaan hyvin lähelle minua, että jos käteni vaikka edes vahingossa osuisi häneen. Koira otti minut aina lämmöllä vastaan, vaikka se olikin ensimmäisellä kerralla toivottanut minulle hyvää matkaa Manalaan. Valitettavasti tämä koiravanhus nautiskelee jo taivaallisista hieronnoista, mutta minun mielessäni se on edelleen lämmin muisto…