Tuire Marjamäki-Askolin

KOIRAN AUTOPELKO

Kun koira ei halua matkustaa, se voi vaikuttaa koko perheen matkusteluihin tai koiran kanssa harrastamiseen. Ihmiselle auto on välttämätön kulkuneuvo, joka helpottaa arkielämää; koiralle se voi olla ahdistava, meluisa, ahdas, epämiellyttävä, käsittämätön paikka. Koiran autopelko voi johtua useista syistä: pahoinvoinnista tai muuten epämiellyttävistä fyysisistä tuntemuksista, huonoista kokemuksista, ahtaan paikan kammosta jne. Joskus koira saattaa oppia, että autolla pääsee kivoihin paikkoihin, esim. koirapuistoon, mökille, koulutuskentälle jne. ja siten autoilusta tulee mielekästä mutta suurin osa pelkäävistä koirista ei osaa yhdistää autoilua mihinkään mukavaan.

Kun koira matkustaa ensimmäisen kerran, koiran turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin on hyvä panostaa. Kun esim. pentu haetaan kasvattajalta uuteen kotiin, pentua kannattaa pitää sylissä koko ajomatkan. Pentu on muutenkin hämillään muutoksista, ja jos se joutuu heti yksin auton perään, lattialle tai laatikkoon, voi ensimmäisestä kokemuksesta jo jäädä pelko autoja kohtaan. Ero emosta ja sisaruksista liitettynä yksinäisyyteen ja turvattomuuden tunteeseen voi vaikuttaa koko loppuelämän. Eli pentu tarvitsee syliä ja läheisyyttä. Myös aikuisena mikä tahansa autoon liittyvä pelottava tai epämiellyttävä tilanne tai pahoinvointi voi aiheuttaa autopelkoa.

Totuttaminen on oikein hyvä keino selvitä autopelosta. Jos koiran autopelkoon suhtautuu vähätellen ja aina vaan pakottaa koiransa autoon, ei ongelma koskaan helpota ja se voi jopa pahentua. Koiran omistajan asenne vaikuttaa koiran etenemiseen totuttelussa: jos tehdään pelkäämisestä iso numero, koira saa vahvistusta omalle pelolleen. Eli käyttäydytään normaalisti, rauhallisesti ja päättäväisesti. Koiraa ei saa säälitellä mutta ymmärtäväinen on oltava.

Totuttamisharjoittelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, joskus tulee myös takapakkia mutta periksi ei kannata antaa. Totuttamisharjoittelun aikana ei koiraa saa koskaan viedä väkisin autoon koska se nollaa kaikki saavutukset ja harjoittelu joudutaan aloittamaan alusta. Joten harjoittelu kannattaa suunnitella ajankohtaan, jolloin ei koiraa tarvitse kuljettaa mihinkään. Harjoitukset kannattaa tehdä päivittäin. Tottumisharjoituksiin voi ottaa mukaan toinen, autoja pelkäämätön koiraystävä.

Totuttamisessa voisi edetä esim. näin:

1. Koira tuodaan taluttimella lähelle autoa niin pitkälle, kun koira suostuu vapaaehtoisesti tulemaan. Kun koira pysähtyy, jäädään paikalleen ja tarjotaan koiralle makupaloja ja rauhallista hyvittelyä pyrkien siihen, että koira voisi rentoutua perääntymättä. Jos mahdollista, itse voisi vaikka istua maahan. Kun sujuu hyvin, viedään koira aina lähemmäksi autoa, kunnes ollaan ihan auton vieressä.

2. Avataan auton ovi etukäteen, tuodaan koira taluttimella auton viereen. Mennään itse avoimesta ovesta autoon ja yritetään löysällä taluttimella houkutella koira perässä. Jos koira laittaa etutassunsa auton sisään, palkitaan ja hyvitellään. Näin edetään, kunnes koira on kokonaan auton sisällä.

3. Kun koira on autossa, istutaan rauhassa ovi auki ja annetaan koiran rauhassa huomata, ettei mitään kauheaa tapahdu. Sitten yhdessä poistutaan autosta mutta siitä ei kannata erikseen palkita koska koira voi käsittää niin että ”oli hyvä, kun päästiin pois ja omistajakin on siitä helpottunut”.

4. Kun edellinen menee hyvin, käynnistetään auto ja pidetään käynnissä. Koiraa kehutaan rauhallisesti sekä palkitaan. Autoa ei kuitenkaan liikuteta mihinkään ja ovikin on vielä auki. Jos koira ei saa pakokauhua käynnistämisestä, voi oven sulkea. Vielä sittenkin istutaan rauhallisesti autossa makupaloja syöden.

5. Edellisen sujuessa lähdetään autolla liikkeelle: aluksi lyhyitä pätkiä mutta hiljalleen matkoja lisäten. Vältellään epämiellyttäviä tuntemuksia kuten kiihdyttelyä, tiukkoja kurveja tai äkkijarrutuksia. Ajon aikana voi koiralle tarjota makupaloja, jotta autoiluun liittyisi positiivisia muistikuvia. Ajon aikana ovet ovat tietysti kiinni, ettei koira pääse hyppäämään autosta kesken ajon.

6. Kun koira jo mielellään tulee autoon ja pysyy siellä rauhallisena, vähennetään makupaloja ja normaali autoilu voi alkaa.

Koiran pelkoon voi olla myös syynä huonovointisuus autossa. Pahoinvointi ilmenee oksenteluna autossa tai heti autoilun jälkeen ja lievemmissä tapauksissa kuolaamisena. Ihan täydellä vatsalla ei kannata koiraa viedä autoon mutta tyhjälläkään mahalla ei ole hyvä matkustaa. Jokaisen koiran kohdalla on hyvä katsoa sopiva ruokailun ajankohta ennen automatkaa.

Pahoinvointiin myös vaikuttaa koiran sijainti autossa: yleensä koira pidetään esim. farmariauton takaosassa, joka on myös se keinuvin paikka. Jos koira voi pahoin, voi kokeilla koiran sijoittamista esim. etupenkin jalkatilaan tai penkille. Erilaisilla suojapeitoilla saa helposti penkit suojattua kuratassuja vastaan joten pelkästä omistajan mukavuudenhalusta ei kannata pahoinvoivaa koiraa sijoittaa auton takaosaan. Jos koira matkustaa penkillä, koiralle kannattaa hankkia turvavyöhön kiinnitettävät valjaat.

Koiralla on myös oltava hyvä alusta, raitista ilmaa (kuitenkin vetoa välttäen) ja vettä saatavilla.

Pahoinvointiin on myös olemassa lääkkeitä, mm. homeopaattisia valmisteita mutta lääkehoitoa kannattaa kokeilla vasta sitten, kun kaikki muut vaihtoehdot on kokeiltu.

Jos koiralla on luottamuksellinen suhde omistajaansa, ongelmista selvitään. Mutta jos koira on joutunut huomaamaan, ettei omistajaan voi luottaa, omistaja tekee vääriä päätöksiä ja aiheuttaa vaaratilanteita laumallensa, se voi kyseenalaistaa kaikkea mitä omistaja tekee – vaikka se liittyy ”vain autoiluun”.