Kuvauttaisinko irlanninsetterini lonkat?

Lonkkaniveldysplasia eli kansankieliseltä nimeltään lonkkavika on erityisesti suurikokoisten rotujen perinnöllinen sairaus, joka lievissä tapauksissa on harvoin oireileva mutta vakavissa tapauksissa saattaa invalidisoida. Irlanninsetterit kuuluvat rotuna PEVISAan eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien torjuntaohjelmaan, johon lonkkanivel dysplasia on kirjattu rodulta vaadittaviin tutkimuksiin enne jalostuskäyttöä. Lisäksi punaiselle irlanninsetterille on kirjattu tuloksen raja-arvoksi C; pentuetta ei rekisteröidä mikäli jommankumman vanhemman kuvaustulos on huonompi kun C.

Vialliseksi lonkka tai lonkat katsotaan, mikäli ne poikkeavat ihanteesta. Poikkeamia ovat lonkkanivelen löysyys, epäyhdenmukaisuus, lonkkamaljakon vajaa kehitys tai reisiluun pään epämuotoisuus tai niiden erilaiset yhdistelmät.

Lonkkanivel dysplasian syntyyn vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. Periytyvyysaste lonkkaviassa on 0.2 – 0.3 ja eri koirilla on erilainen taipumus muodostaa artroosia eli nivelrikkoa. Ympäristötekijöistä ruokinta aina yhteen ikävuoteen saakka, oikeanlaisen liikunnan sopiva määrä sekä mahdolliset muut sairaudet vaikuttavat osaltaan lonkkien kehitykseen. Syntyessään pennun lantio on lähes pelkästään rustoa ja se kehittyy hitaasti, isoilla roduilla jopa vasta yli vuoden vanhoina lantio on täysin luutunut. Kymmenviikkoisen pennun lonkka näyttää vielä hyvin keskentekoiselta verrattuna vuoden vanhan koiran lonkkaan ja tästä syystä ympäristötekijöiden vaikutusta ei voi vähätellä. Osa koirista ns. “välikuvataan” ennen

 kuvausikää ja niistä voidaan jo selkeästi sairaat tapaukset erottaa todennäköisesti terveistä. Kuvaustulos on varmin jos odottaa yli kahden vuoden ikään, sillä mahdollinen löysyys ehtii siihen mennessä tiivistyä. Myös muut muutokset näkyvät siinä vaiheessa paremmin.
 

Lonkat voi kuvauttaa lähimmällä eläinlääkärillä, jolla on siihen tarvittavat röntgenlaitteet. Irlanninsettereiden alin kuvausikä on yksi vuosi, mutta suositus on lähempänä kahta ikävuotta. Yhdysvalloissa alaikäraja on aina 24 kk. Koira kuvataan hyvässä rauhoituksessa selällään maaten polvet ylöspäin käännettynä. Meillä takajalat vedetään suoraksi kuvaushetkellä, mutta esimerkiksi Englannissa kuvauskäytäntö ja kuvien arvostelu perustuu hieman erilaiseen järjestelmään.

Kuvien laatu on tuloksen kannalta erittäin tärkeää. Koiran on oltava suorassa jottei kuva vääristä toista lonkkaa todellisuutta paremmaksi ja taas toista vastaavasti huonommaksi. Suurella kasetilla kuvatuista lonkkakuvista on selvästi erotettavissa myös polvilumpiot (koira suorassa) ja kuva on parhaimmillaan valotukseltaan terävä ja värit selvärajaiset.

Kuvat arvostellaan FCI:n arvostelukäytännön mukaisesti asteikolla A, B, C, D ja E. A on terve, B lähes terve ja C lievästi sairas, D ja E sitten selkeästi sairaita, E vaikeasti sairas. Molemmista lonkista annetaan lausunto ja niistä huonompi on aina virallinen tulos. Alle kuuden vuoden ikäisillä koirilla kuvissa kiinnitetään huomiota lonkkien yhdenmukaisuuteen, lonkkamaljakon syvyyteen ja lonkkaluun pään istuvuuteen maljassa sekä mahdolliseen nivelrikkoon. Arvostelussa käytetään nk. Nordbergin asteikkoa, jonka mukaan lonkkaluun pään ihannekulmaa mitataan. Mikäli kuvat ottanut lääkäri on perehtynyt koiran luuston sairauksiin ja on kokenut kuvaaja, hän voi antaa oman arvionsa kuvista. Se ei kuitenkaan ole pakollista eikä vaikuta lopulliseen tulokseen. Osa eläinlääkäreistä on hyvin perehtyneitä alaan ja osaavat selvittää kuvista hyvinkin seikkaperäisesti mitä niistä näkyy ja mikä on todennäköinen lausunto. Vähemmän luustosairauksiin perehtyneillä eläinlääkäreillä arvio saattaa poiketa huomattavastikin lopullisesta; kuvat ovat saattaneet lähteä A:na ja tulla takaisin jopa D:nä.

Röntgenkuvat lähetetään kuvausklinikalta Kennelliittoon rekisteripaperi mukana yhdessä röntgenlähetelomakkeen kanssa. Tutkimusosastolla saapunut lähetys tarkistetaan ja tallennetaan tietokoneelle. Tämän jälkeen kuvat laitetaan tyhjään kuoreen, jonka tarrasta käy ilmi arkistointinumero, koiran rekisterinumero, koiran rotu, syntymäpäivä, sukupuoli sekä kuvauspäivä. Koiran nimeä tai omistajatietoja tarrasta ei näe. Mikäli koiralla on SKL:ssä aiempia kuvia, ne liitetään kuoreen mukaan niin, ettei lausunnonantaja heti näe aiempaa tulosta. Lausunnonantaja ei näe itse lähetteitä vaan tutkimusosaston toimiston tehtävä on selvittää mahdolliset epäselvyydet; kuten puuttuvat rekisteritodistukset tai epäselvät merkinnät lähetteessä. Kennelliiton nimeämä eläinlääkäri antaa kuvista lausunnon, se tallennetaan tietokantaan ja lausunto rekisteritodistuksineen lähetetään koiran omistajalle. Röntgenkuvat talletetaan Kennelliiton arkistoihin.

Jokaisella koiralla on mahdollisuus yhteen uusintakuvaukseen ja se voidaan tehdä niin haluttaessa vaikka heti. Jos ensimmäisenlausunnon/ huonon tuloksen syynä on esimerkiksi löysyys nivelessä, uutta kuvausta kannattaa tietysti odottaa ja antaa koiran vielä kehittyä jos kyse on nuoresta yksilöstä.

Niin halutessaan koiran omistaja voi muutosta lausuntoon pyytäessään viedä kuvat myös Kennelliiton röntgenpaneeliin. Paneelin jäsenet ovat dosentti, ELT Kaj Sittnikow, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärit Kai Skutnabb ja Anu Lappalainen sekä professori ELT Marjatta Snellman. Paneelin kokoontuessa jäsenistä kutustaan kulloinkin kolme jäsentä arvioimaan kuvia. Jokainen paneelin jäsen arvioi röntgenkuvat itsenäisesti. Lopullinen lausunto muodostuu jäsenten antamien arvioiden keskiarvosta. Paneeli sekä eläinlääkäri Annie Liman muodostavat Luusto- ja Nivelsairauksien asiantuntijatyöryhmän (LNS) joka kokoontuu noin kerran kuussa. LNS toimii paneelin jäsenten jatkokoulutuksena ja arvostelujärjestelmän kehittämiseksi.

Mikäli koiran omistaja on tyytymätön paneelin päätökseen, hän voi viedä kuvat edelleen Pohjoismaisen Kennelunionin paneeliin, jossa kuvat kiertävät postitse Tanskan, Norjan, RuotPohjoismaiden lausuntoja antavat eläinlääkärit ylläpitävät yhsin ja Suomen kuvia arvostelevien eläinlääkäreiden tarkasteltavana.

Pohjoismaiden lausuntoja antavat eläinlääkärit ylläpitävät yhtenäistä arvostelukäytäntöä vuosittaisilla tapaamisilla sekä tutkimalla kuvia yhdessä. Joka vuosineljänneksen ensimmäisen arvostelupäivän ensimmäiset 15 lonkkakuvaa ja 10 kyynärkuvaa lähetetään kaikkiin muihin pohjoismaihin. Kuvat arvostellaan ja lisäksi annetaan arvosanat kuvan laadusta ja kuvausasennosta. FCI.n arvostelija tapasivat toisensa Kööpenhaminassa vuonna 2006 ja tuolloin PKU:n jäsenet esittivät, että tätä pohjoismaissa olevaa käytäntöä laajennettaisiin koskemaan kaikkia FCI:n jäsenmaita.

Punainen irlanninsetteri

Vuosi                Tutkittu           A                 B                 C                 D                 E

1997                 33,9%              24,6%        36,8%        24,6%        12,3%        1,8%

1998                 31,3%              25,5%        44,7%        21,3%        8,5%          0,0%

1999                 35,2%              14,3%        30,4%        35,7%        17,9%        1,8%

2000                 41,9%              30,6%        22,4%        32,9%        14,1%        0,0%

2001                 31,7%              23,8%        41,3%        19,0%        15,9%        0,0%

2002                 35,4%              29,7%        32,8%        31,3%        6,3%          0,0%

2003                 32,7%              26,4%        31,0%        31,0%        10,3%        1,1%

2004                 40,4%              34,3%        33,3%        26,3%        6,1%          0,0%