|
Vilja Vehkaoja
Kilpirauhasen vajaatoiminta jää usein huomaamatta
Irlanninsetteri kuuluu kilpirauhasen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin riskiryhmään. Punaturkkimme löytyy niiden kymmenen rodun joukosta, joilta sairautta tavataan eniten. Silti hypotyreoosi jää usein huomaamatta. Kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisimmät oireet, tulehdukset ja iho-ongelmat saatetaan myös usein laittaa allergian piikkiin.
Koiran
kilpirauhanen sijaitsee kurkunpään alapuolella ja sen tehtävänä on
erittää tyroksiini -nimistä hormonia. Koiran elimistö tarvitsee
tyroksiinia erilaisiin aineenvaihduntaprosesseihin, muun muassa
hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan. Tyroksiini vaikuttaa
myös koiran kasvuun, lämmönsäätelyyn, hapenottokykyyn sekä ihon ja
turkin uusiutumiseen. Kilpirauhasen toiminnan häiriöt ovat koirilla
melko tavallisia. Syynä voi olla joko vika kilpirauhasessa, jolloin
puhutaan primaarista hypotyreoosista, tai vika aivolisäkkeessä,
jolloin sairautta kutsutaan sekundaariseksi hypotyreoosiksi.
Koirilla yleisempi on primaarinen muoto, se on kyseessä yli 90
prosentissa tapauksista. Primaarisista muodoista yleisin on
immuunivälitteinen kilpirauhastulehdus, jossa kehon oma
immuunijärjestelmä tuhoaa kilpirauhasta ja muutamassa vuodessa
kilpirauhashormoneja tuottava kudos rappeutuu. Oireet näkyvät ihossa ja käyttäytymisessä
Diagnoosin tekeminen vaatii oireiden lisäksi laboratoriotutkimuksia, joiden avulla alentunut hormonituotanto voidaan todeta. Näitä varten koirasta otetaan verinäyte. Tavallisimmat muutokset verinäytteessä ovat kohonnut seerumin kolesteroli, lievä anemia, alentunut seerumin tyroksiini (T4) ja kohonnut seerumin tyroksiinia stimuloiva hormoni (TSH).
Hoitona käytetään päivittäin tablettimuodossa annettavaa kilpirauhashormonivalmistetta. Lääkitystä joudutaan antamaan koiralle sen koko loppuikä. Vaikka annokset ovat ihmisten annoksiin nähden suuria, on valmiste onneksi melko edullinen. Hoidon aloittamisen jälkeen muuttuu yleensä ensimmäisenä koiran käyttäytyminen ja olemus, muut oireet häviävät usein vasta kuukausien kuluttua.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan periytyvyydestä on tehty useita
tutkimuksia. Sekä USA:ssa että Ruotsissa tehdyt tutkimukset
vahvistavat teoriaa perinnöllisestä alttiudesta. Kilpirauhasen
vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.
Ainakin Yhdysvalloissa jalostukseen käytettävät koirat suositellaan testattaviksi hypotyreoosin varalta. Yhdysvalloissa paikallisen irlanninsetteriyhdistyksen, Irish Setter Club of American teettämässä terveystutkimuksessa testattiin 565 irlanninsetteriä hypotyreoosin suhteen. Otoksesta yli viidesosalla, eli 20,7 prosentilla oli havaittavissa jonkinasteista kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Suomen Punaiset Irlanninsetterit ry:n jalostustoimikunnan terveyskyselyssä saatiin terveystietoja 169:stä irlanninsetteristä. Kyselyssä ei löytynyt yhtään irlanninsetteriä, jolla olisi todettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. Silti näistä koirista allergisia ihottumia oli kahdellatoista koiralla. Hot spotista, furunkuloosista ja harvinaisesta ihotulehduksesta löytyi yksittäisiä tapauksia. Iho-ongelmat ovat muutenkin puhuttaneet myös setteri-ihmisiä viime vuosina. Vaikka yhtäläisyysmerkkejä iho-ongelmien ja hypotyreoosin välille ei voida vetää, on silti aiheellista pohtia, miten suuri osa allergian piikkiin laitetuista iho-ongelmista on todellisuudessa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireilua.
Lähteet: Birgitta Wikström: Koiran sairaudet (1993) ELL Kirsi Kentalan artikkeli. Snautseri-pinseri-lehti 4/99 ELL Johanna Majamaan artikkeli. Riiseni -lehti 4/97 Pieneläinhoitaja Katarina Anhavan artikkeli. Springeri -lehti 2/00
|