Monenmoista punaista menoa leirillä
Annis Saarela
Uudenmaan alueen leiri pidettiin elokuisena viikonloppuna Vaherman leirikeskuksessa Nummi-Pusulassa. Paikalle oli saapunut 26 leiriläistä mukanaan 23 koiraa. Uudenmaan alueen lisäksi leirille oli saapunut setteriharrastajia mm. Jyväskylän, Tampereen ja Turun seuduilta. Paikka oli mukava, rauhallisella paikalla rantoineen ja lähimetsineen. Leiriemäntämme Aila hemmotteli meitä hyvällä ruualla ja piti meistä koiraväestä muutenkin todella hyvää huolta, olihan hän itsekin kolmen metsästyskoiran omistaja. Noinkohan hänellä ensi kesänä on laumanjatkona oma punainen?
Lauantain
aloitimme Nina Kauhasen opastuksella tutustuen setterin rakenteeseen ja
trimmauksen saloihin. Nina kasvattaa mm. irlanninsettereitä nimellä
Northworth. Opimme kikat ja kujeet, miten huijata tuomaria (tai ainakin
yrittää…). Nina myös tarkasteli koiria ja antoi opastusta, miten
mistäkin kohdasta kannattaa trimmata koiran yksilölliset ominaisuudet
huomioiden. Vinkkejä saimme muun muassa, miten koira loimitetaan pesun
jälkeen sekä viimeistellään ennen näyttelyä ja kehän laidalla. Ninalla
ja hänen tyttärellään Sandralla oli mukana kaksi omaa pentua ja siinä
pentujen temmellystä katsellessa taisi muutamaan iskeä kova koirakuume.
Iltapäivän ja vielä myöhään illalla tutustuimme "ihka oikeisiin" mehtämiehiin. Jyrki Kaislasuo tuli leirille metsästyskaverinsa sekä paikallisen metsästysseuran puheenjohtajan kanssa. Mukana heillä oli metsästyslinjaiset koirat, joita mielenkiinnolla vertailimme omiin näyttelysauruksiimme. Aluksi katsoimme Norjan Kanakoirayhdistyksen koulutusvideon ja keskustelua käytiin mm. pakkonoudon ja seisonnan opetuksesta. Keskustelu jatkui rotumme tilasta ja rodun metsästysvaiston säilyttämisestä. Jyrkin mielipiteet olivat aika "musertavia", mutta näinhän se on että harvasta näyttelysetteristä on korkeintaan isännän metsästyskaveriksi, ei esimerkiksi jo vähän vaativampaan koeharrastukseen. Se vaatisi varsinkin uroksille parempien vaistojen lisäksi huomattavasti kevyempää rakennetta.
Ilta menikin rattoisasti nuotion ääressä istuen ja lättyjä paistaen sekä saunoen. Ylimääräistä ohjelmaa järjesti Hannelen Taavi, jonka mielestä kylällä taisi olla kivempaa kuin leirillä. Tulipahan tehtyä ylimääräiset lenkit Taavin perässä. Kiitos vielä Jyrkille avusta Taavin etsinnässä. Taisi olla vähän oman Taavin kohtalo pinnassa, sillä niin nopeasti Jyrki tuli avuksemme. Onneksi Taavi kotiutui sunnuntai-aamuna varsin tyytyväisenä portista sisään tepastellen!
Sunnuntaina leirille pistäytyi yhdistyksemme sihteeri, jalostustoimikunnan jäsen ja kennelnimellä Redgazelle irlanninsettereitä kasvattava Sari Naukkarinen. Sari kertoili yhdistyksen kuulumisia, valotti yhdistyksemme asemaa yhdistyshierarkiassa ja esitteli Pia Henttisen tekemän pro-gradutyön setterin perinnöllisistä sairauksista (lehtemme 1/2000 s.27). Leiriläiset eivät päästäneet Saria helpolla; paljon esitettiin kysymyksiä muun muassa siitä, mitä sairauksia Sari itse painottaa valittaessa jalostusyksilöitä. Keskustelua käytiin myös vielä toistaiseksi Suomessa hiukan tuntemattomista, mutta Euroopassa jo hyvinkin tunnetuista perinnöllisistä sairauksista. Mitä mahtaa olla tulossa tuontikoirien tuliaisina meille, kuten MO eli kurkkutorven laajentuma, PRA eli silmäpohjan rappeuma ja erinäiset silmäongelmat: entropium, ektropium...
Lisäksi kerkisimme hieroa koiria, treenata
koiran esittämistä, katsoa videota maailmanvoittajanäyttelystä, tutustua
setteriaiheiseen leirikirjastoon, ottaa lähikontaktia läheiseen suohon…
siis ei Jyrkiin vaan siihen oikeaan… ja kilpailla. Pikajuoksun voittivat
vanhaherra Repe ja Milli. Hienoa vesinoutoa taasen esittivät Allu ja Turun
Axu.
Näinhän se aina on, että pelkkä jutustelu, kokemusten vaihto ja sukulaisuuksien vertailu sekä yhdessäolo ovat sitä parasta antia. Kiitämme leirille osallistuneita mukavista muistoista sekä leirin sponsoria Shetland Oy:tä: rehunäytteet ja kilpailujen palkinnot olivat mieluisia. Ensi vuoden leiriä on ilo odottaa!
JK. Valitettavasti saimme juuri tiedon, että ensi vuodeksi emme enää pääse Vahermaan. Leirikeskuksessa oli tämän kesän aikana ollut useampia koiraleirejä, joita naapurusto ei ole katsonut suopeasti. Koiriin kohdistuneiden valitusten vuoksi on päätetty, ettei koiraleirejä enää jatkossa Vahermalla järjestetä. Vinkkejä hyvistä leiripaikoista otetaan mieluusti vastaan (johanna.parkkinen@posti.fi tai gsm 040 534 7443).
Leiriterveisin Annis & Johanna