Nukun setterin unta ja herään kuudelta kellon piipitykseen. Voi ei, ajattelen. Emme kai ole lähdössä näyttelyihin. Omistajani lupasi, että pidämme reilusti taukoa kehistä. Nyt muistankin, olemme lähdössä metsälle emäntäni kanssa, jippii!

Metsällä olo on mielestäni paljon mukavampaa kuin näyttelyissä käyminen. Metsässä saa toteuttaa enemmän itseään, juokseminen laittaa endorfiinini virtaamaan ja saan siitä lisää energiaa. Ei mutta nyt punaiset liivit päälle ja menoksi. Emäntäni saa jatkaa tarinointia, kun minä keskityn koulutuspäivän antimiin. 

Koulutuspäivä valkeni sumuisena ja melko koleana, joten reilusti vain vaatetta päälle ja hyvät eväät mukaan metsään. 

Ajoimme Pelloon kimppakyydillä ja auto oli täynnä settereitä. Tapasimme Matinlompolon Seolla, jossa jo kouluttaja Tuomo Waara oli meitä vastassa.  Aikamme Tuomon kanssa turistuamme koirista ja tulevasta päivästä lähdimme koulutuspaikalle yhdessä.  Kaiken kaikkiaan meitä oli paikalla seuraavanlainen ryhmitys: 2 gordoninsetteriä, 2 punaista irlanninsetteriä ja 4 englanninsetteriä.

Matkaa koulutusmaastoon kertyi tapaamispaikalta n. 5 km:ä ja pysähdyttyämme lähtöpaikalle antoi maasto viitteitä tulevasta päivästä: pyyparvi karkoittui aivan autojemme vierestä.

Käydessämme lävitse koulutuksen läpivientiä alkoi yläkerran isäntä puuttua peliin: Ei tuulen virettäkään ja lämpötila alkoi kohota niin ulkona kuin paitani sisällä! Olin pukenut liikaa vaatteita päälleni. Päivä päätettiin viedä lävitse koira kerrallaan, joten jokainen koira sai kaksi 10 minuutin hakuerää. Hakuvuorossa oleva koira suoritti hakuaan edessä ja muut seurasivat perässä kuin kananpojat emoaan. Kävellessäni metsässä olo oli kuin virallisessa kanakoirakokeessa. Asiaan vaikutti se, että Tuomo antoi palautetta jokaisen koiran suorituksesta.  

Ensimmäiseksi areenalle astui Hessu (ES), nuoresta iästään (5kk) huolimatta löysi karkottamamme pyyparven ja muutenkin esitti ripeää toimintaa. Muut neljä pentua eivät olleet vielä ”heränneet” hakuun, mutta koirat saivat päivästä hyvää kokemusta ajatellen tulevaisuutta. Lordi- pentuni oli sitä mieltä, että metsään tultiin leikkimään. Tuomo sanoi ohjeeksi, että pentua kannattaa käyttää yksin avomaastoisessa metsässä tai pellolla harjoittamassa hakukuviota. Ennemmin tai myöhemmin koira herää linnuille jos vain omaa riistavietin. Ei siis huolta jos koira ei pentuna heti esitäkään kanakoiran otteita. Yleensä riistalle herääminen tapahtuu vuoden tai viimeistään kahden vuoden iässä.  

Janin gordoninsettteri, Sandy haki aika suppeasti, mutta kun lintu löytyi, niin jopa tyttöön tuli vauhtia. Sandy saatteli linnun komeasti lentoon.

Kaikkien koirien käytyä vuorossa pidimme tukahduttavan kuumassa maastossa kahvipaussin. Kulovaroituksen takia nuotiota emme voineet tehdä, joten makkarapaketit jäivät reppuun. Tauolla Tuomo kävi kaikki koirat yksitellen läpi, kertasi hakujen tapahtumat ja antoi vinkkejä mitä pitäisi kunkin koiran kohdalla tehdä.

Kahvipaussilla pidimme oikein innostavan ja opettavaisen palautetuokion. Koirastani Albertista Tuomo kertoi seuraavaa: kun koiran päästää irti, niin hän tietää, että metsään on tultu töihin. Koiran haku on hyvää ja laajaa. Albert osaa hyvin käyttää tuulta hakukuviossaan. ”Tämä on koira, joka käyttää omia buutsejaan” siis kulkee omia polkujaan. Koiralla on riistavietti kohdallaan. Olin erittäin iloinen Tuomon antamasta positiivisesta palautteesta. Emme turhaan ole käyneet metsällä kahdeksaa vuotta. Minä kokemattomana kouluttajana en vain ole osannut kouluttaa koiraa aivan sataprosenttisesti oikein mm. avanssi-käskylle. Kuitenkin viimeistään nyt olen vakuuttunut siitä, että näyttelylinjalaisellakin koiralla voi olla riistaviettiä ja mahdollisuus käyttää metsästykseen, jos vain viettää lukemattomia tunteja metsässä ja jaksaa panostaa koiransa metsästysominaisuuksien kehittämiseen.   

Päivän mittaan lämpötila kohosi maastossa hellelukemiin ja kummasti se sai minut riisumaan vaatekertaani. Eikä tuota hellettä voinut olla koiristakaan huomaamatta, sen verran puhti koirista oli poissa toisella hakukierroksella. Toisen hakukierroksen jälkeen pidimme taas palaute- ja porinatuokion.

Päivän aikana lintutilanteet olivat tuulettomassa säässä kortilla ja ainoastaan 3 koiraa pääsi lintujen kanssa kosketuksiin tai eihän siitä Albertista (IS) tiedä vaikka olisi kontaktin saanut, sillä haku oli sillä oikein hyvää ja laajaa.

Reilun kuuden tunnin helteisessä metsässä tarpomisen jälkeen saavuimme vihdoin autolle. Kiittelimme Tuomoa oikein mahtavasta koulutuksesta ja toivoimme uusintaa ensivuodelle. Toivottavasti kuitenkin seuraavalla kerralla sää olisi hieman viileämpi, koirien kannalta ajateltuna.

Kiitos yhdistykselle ja erityisesti Juhanille siitä, että yhdistys tuki rodunomaista harrastamista! Tästä on hyvä jatkaa kanakoiraurheilua.

Pirjo Lassila ja vetreä veteraani - Albert